Eihän se minulle kuulu, mutta olen pettynyt uuteen paaviin. Tai siis kardinaaleihin jotka valitsivat hänet. Katolinen kirkko on melkoinen mahtitekijä ja pystyy helpottamaan tai hankaloittamaan ihmisten elämää ympäri maailmaa. Ja nyt on sitten ilmeisesti tarkoitus hankaloittaa, koska valittiin konservatiivinen änkyrä ja Vapautuksen teologian arkkivihollinen.

Uusi paavi oli kyllä vilpittömän iloinen viittoillessaan kansalle valintansa jälkeen. Harvoin näkee 78 vuotiaan hemmon kasvoilla yhtä voitonriemuista ilmettä. Siis normaali ihminen, jopa mies, yleensä tuohon ikään mennessä jo hiukan tasaantuu ja tyytyy aikansa rajallisuuteen ja tajuaa että eipä tässä elämässä niin merkillisiä ihmeitä ole tullut tehtyä, eikä ilmeisesti tehdä vastakaan, mutta tälle tyypille sellainen ei kyllä juolahtanut mieleenkään. Ja onhan se tietenkin hienoa kun pääsee paaviksi. On Jumalasta seuraava maan päällä. Kukahan senkin ajatuksen on ensimmäiseksi keksinyt? On kyllä ollut melkoinen oivallus. Siitä olen aika varma, että miehen nerokkaasta päästä on se ajatus lähtenyt, koska naisethan eivät katolisessa kirkossa ole olleet kovin johtavissa asemissa.

Mutta ikävä kyllä paavitkin lähtevät tästä maailmasta sitä samaa kaiken lihan tietä kuin muutkin ihmiset ja eläimet. Oliko tuo muuten aforismi? Sitä pitäisi ehkä vielä hioa.

Mutta tällaisina päivinä ymmärrän ihmisiä, jotka vastustavat uskontoja. Tällaisina päivinä voi tosiaan näyttää siltä, että maailma olisi hiukan parempi paikka jos uskontoja ei olisi.