Esseekokoelmassaan Lukemisen ja kirjoittamisen taidosta Lagercrantz
toteaa etteivät kirjailijat mielellään pohdi kysymystä miksi he
kirjoittavat. Joku voi sanoa kirjoittavansa kissallensa (niin, mikä
ettei) ja joku tunnustaa (Beckett) ettei osaa muuta.
Minä pohdin kyllä jatkuvasti sitä miksi kirjoitan ja huomasin, että minulla vähän sama tilanne kuin Uguksella
joka toteaa, että vain kirjoittaessa ajatuksensa tuntuu saavan esille
jotenkin ymmärrettävästi. Puhumalla se on jotenkin vaikeampaa. Minulla
on aina ollut sama kokemus. Puhuessa tunnen jääväni lasikellon alle.
Ihmiset liikkuvat ulkopuolella enkä saa viestiäni millään perille.
Kirjoittaessa tätä tunnetta ei tule.
Lagercrantz toteaa, että
kirjoittaminen on tietyillä ihmisillä myötäsyntyinen tarve niin kuin on
olemassa tilanteita jolloin kirjoittaminen on välttämätöntä. Itse
ajattelen, että minulle kirjoittaminen on tosiaankin ollut aivan
välttämätöntä. Olen tavallaan tehnyt sitä jo ennen kuin olen edes
osannut kirjoittaa. Opin jo pienenä lapsena kertomaan
tarinoita itselleni ja minusta tuntuu että ilman sitä taitoa minulle
olisi voinut käydä jotenkin huonosti. Eräänä päivänä minä ihan
sattumalta keksin, että voisin kertoa niitä tarinoita myös
muille.
Lagercrantz kertoo naisesta, jonka kanssa hän
oli pitkään tiiviissä kirjeenvaihdossa. Nainen oli opettaja ja
kirjoitteli kirjeitä välitunneilla ja öisin. Hänellä oli aina
käsilaukussa kirjepaperia, kirjekuoria, postimerkkejä ja täytekynä.
Matkustaessaan hän otti aina ensimmäiseksi selville missä oli posti.
"Hän oli kirjeenkirjoittamisen papitar, ja osa hänen minäänsä oli aina
matkalla postisäkeissä ja postilaatikoissa. " Minusta se tuntui
jotenkin tutulta. Minustakin tuntuu, että osa minua on jatkuvasti
matkalla täällä netissä ja toisaalta tietenkin myös kirjoissani.
Jos siihen aikaan olisi ollut internet, Lagercrantzin naisystäväkin
olisi ehkä viettänyt aikaa keskustelupalstoilla, tai ehkä hänellä olisi
ollut oma blogi.
Lagercrantz sanoo olevansa vakuuttunut
siitä, että ilmaisuvietillä on parantava voima. Olen samaa
mieltä.Jotkut kantavat huolta nettiriippuvuudestaan. Minä en oikeastaan
välitä siitä, vaikka addikti olenkin.
maanantai, 5. syyskuu 2005