Minun piti oikeastaan kirjoittaa kahden tytön ystävyydestä. Toinen
tyttö on puhelias ja iloinen, toinen hiljainen yrmy, mutta jotenkin
heistä tulee ystäviä. Sitten tapahtuu jotain. Niin, mitä oikeastaan?
Tänään tarinaan ilmestyi kolmaskin tyttö. Hän syö kuin kipeä kissa ja
painaa 150 kiloa. Mietin mistä hän oikein siihen tupsahti. Aloin
miettiä millä tavalla lihavuutta ja erityisesti lihavia tyttöjä on
mahdettu kuvata kirjallisuudessa. Ja millä tavalla heistä on
mahdollista kirjoittaa. Nyt minusta tuntuu kuin olisin saanut uuden
kämppäkaverin. Hän näyttää istuvan tuossa sohvalla, hän on osittain
varjossa. Näen hänen kasvonsa, mutta silmien kohdalla näkyy vain tummat
painanteet. Tai ehkä siellä välillä liikahtaa jokin. Ehkä katse.
Hänellä on sirot sormet jotka vapisevat vähän kun hän pyörittää
sormessa luokkasormusta. Minusta tuntuu kuin hän odottaisi minulta
jotain. Kunpa en pettäisi hänen odotuksiaan.
maanantai, 3. lokakuu 2005