Minä olen ihmetellyt sitä intoa millä tiedotusvälineet nostavat esiin
saatananpalvontaa. Nyt viimeksi oli tietysti se Toijalan tapaus, josta
saatiinkin aikaan melko räväköitä lööppejä ynnä muuta hauskaa, kunnes
homma kuivui kokoon. Tosin varmuuden vuoksi sanon, että tietenkin
jokainen lapsen ja nuoren seksuaalinen hyväksikäyttötapaus on liikaa.
Rajanvetohan on sitten hankalampi juttu, että mikä on hyväksikäyttöä
jos 14 vuotias tyttö seurustelee 22 vuotiaan pojan/miehen kanssa.
Muistuu vain mieleen jotain omasta nuoruudesta. Mutta ei minun pitänyt
nyt tästä aiheesta kirjoittaa.
Vaan siitä, että Titus Hjelm on näköjään tehnyt väitöskirjan joka käsittelee saatananpalvontaa mediassa. Turun sanomat
julkaisi väitöskirjasta tänään arvostelun. Olen ihmetellyt, että mistä
on peräisin tiedotusvälineiden yksimielinen tapa tulkita nuorten
riehunta saatananpalvonnaksi. Aivan kuin kaikki Suomen toimittajat
olisivat tulleet yhdeltä istumalta uskoon ja alkaneet amerikkalaisten
fundamentalistikristittyjen tapaan uskoa persoonalliseen pahaan.
Näköjään Tituskin alkanut ihmetellä samaa asiaa ja hänen
helppolukuiseksi kehuttu väikkärinsä käsittelee saatananpalvonnan
rakentumista sosiaaliseksi ongelmaksi.
Kysymys on Hjelmin
mukaan siitä kuinka luokittelemme asioita. Luokittelu on välttämätöntä,
mutta täytyy muistaa ettei luokittelu ole kuva todellisuudesta niin
kuin karttakaan ei ole sama asia kuin maasto. Tiettyjen ilkivaltaa
tekevien ihmisten luokitteleminen saatananpalvojiksi edistää
fundamentalistikristittyjen sanoman leviämistä ja antaa heille
määrittelyvallan. Tekojen tekijöiden ääni kuuluu vain poliisiraporttien
kautta, maltillisia asiantuntijoita ei kuulla, mutta aktiiviset,
paniikkia lietsovat kristityt esiintyvät valovoimaisina
asiantuntijoina. He tuntevat henkilökohtaisesti saatanan metkut ja
osaavat tulkita asioita tästä viitekehyksestä käsin. Ja herätyksen
saaneet toimittajat rustaavat lumoutuneena lööppejä jotka ilmeisesti
menevät kansaan kuin häkä.
Joten mehän emme ole ollenkaan
niin maallistuneita kuin väitetään. Uutisoinnin luomat ja ylläpitämät
moraalikäsitykset mukailevat fundamentalistikristittyjen näkemyksiä. Me
vouhotamme saatananpalvonnasta sen sijaan että alkaisimme miettiä mikä
näitä hautakivien kaatelijoita ja ihmisten pilkkojia oikeasti vaivaa.
Ja voisiko sille tehdä jotain. Kuvastuuko tässä toiminnassa paha olo
jonka alkuperä saattaa olla ihan inhimillinen: välinpitämättömyys,
laiminlyönnit, kiire, kilpailu, yhteiskunnan jako menestyjiin ja
luusereihin. Ei niinkään persoonallisen pahan lumovoima.
****
Eilen unohtui lisätä tuo Kirjaksi?
blogi linkkilistalle. Taisi minulla olla mielessä muitakin blogeja
jotka sinne pitäisi laittaa, mutta en koskaan muista sitten kun on aika
päivittää. Onevice on näköjään julkaissut listapippelin, joka oli kai Mitvitin toive.
Lumoava idea, mutta en osaa liittää sitä blogiini ja tietysti herää
kysymys onko turvallista hankkia itselleen minkäänlaista pippeliä, edes
listapippeliä enhän saanut hankituksi sitä Lindforsin dildoakaan ja nyt
se taitaa olla jo vanhanaikainenkin. Lisäksi minun pitäisi
luonnollisesti muistaa, että blogissani saattaa käydä hyvin nuoriakin
lukijoita. Sen minä kyllä jatkuvasti unohdan, ikävä kyllä. No tuossa
tuli taas kaksi uutta linkitystä. Viittaan eiliseen meemiin. Kyllä olen
ollut taas ahkerana.
Lisäys 11.47
Tämä on nyt melkein haamupäivitys, mutta tuo Mediaopettajahan
minun piti laittaa linkkilistalleni, hänhän omistaa minun blogianikin,
ellei ole sitten jo myynyt osakkeitaan. Mistä tuli mieleen että Mocalta löytyi tuo systeemi jossa voi käydä laskemassa bloginsa arvon. Tällainen tulos tuli: My blog is worth $38,953.26 Halvalla menee. Valitettavasti olen tumpelo enkä osaa siirtää sitä koko tulosta tänne.
keskiviikko, 26. lokakuu 2005