25092.jpg

Tänä vuonna Betlehemin joulu on synkkä. Kaupungin ympärille rakennetaan muuria ja Jerusalemista Betlehemiin pääsee vain monimutkaisten tarkastusasemien ja sähköisesti valvottujen porttien läpi.Turistit ovat alkaneet välttää Betlehemiä, tai käyvät siellä vain pikaisesti ja matkamuistokauppiaat ovat murheen murtamia. Enpä tiedä mitä Jeesus tykkäisi matkamuistomyymälöistä, hänhän kohteli tylysti temppelin rahanvaihtajiakin, mikäli oikein muistan. Jos minä hallinnoisin Syntymäkirkkoa, suhtautuisin aika varovaisesti rihkaman kauppaamiseen, vaikka se varmaan onkin kätevä elinkeino monille. Vaikea sanoa onko se enemmän huvittavaa, vai liikuttavaa, että kolme kirkkokuntaa hallinnoi tärkeänä pientä kivilattian kaistaletta jossa väitetään kuuluisan seimen joskus sijainneen. Lapsena unta odottaessa kuvittelin itseni joulukertomukseen, niiden paimenien joukkoon jotka näkivät ihmeellisen tähden. Näin itseni istuskelemassa nuotion ääressä ja lampaat lepäilivät vähän matkan päässä ja taivas oli ihmeellisen kirkas. Joskus melkein itkin ajatellessani, etten koskaan pääse sinne vaan joudun elämään elämäni täällä kylmässä pohjoisessa kaksi tuhatta vuotta myöhemmin. Myöhemmin taisin innostua lännenelokuvista ja kuvittelin itseni preerialle vähän samanlaisiin olosuhteisiin, paitsi ettei sitä ihmeellistä tähteä näkynyt taivaalla. Omille lapsuudenhaaveilleen on helppo hymähdellä, mutta olen ajatellut, että ehkä niistä pitäisi pitää paremmin kiinni. Ehkä olisi syytä herätellä henkiin muitakin hassuja, järjettömiä unelmia. Nyt tuntuu, että voisin oikeastaan koko ensi vuoden omistaa hassujen unelmien henkiin herättämiselle.