Capote oli tutkielma moraalista. Sen lisäksi se oli muutenkin hieno elokuva. En tiedä mitä minulle on tapahtumassa kun kaikki elokuvat ovat minusta niin vaikuttavia. Ovatko elokuvat oikeasti parempia vai olenko minä jotenkin herkistynyt?

Capote kertoo Truman Capotesta josta dokumentaarinen romaani Kylmäverisesti teki Amerikan kuuluisimman kirjailijan. Kirja jäi Capoten viimeiseksi, seuraavia hän ei saanut valmiiksi ja hän kuoli viinaan parikymmentä vuotta myöhemmin. Jostakin keskeneräiseksi jääneestä käsikirjoituksesta oli elokuvan loppuun poimittu ajatus että eniten kyyneliä aiheuttavat rukoukset joihin vastataan.

Truman Capote etsi aihetta, joka tekisi hänestä kuuluisan. Hän löysi sellaisen kun kaksi miestä tunkeutui tavalliseen kansasilaiseen taloon ja surmasi ilman järkevää syytä talon neljä asukasta.  Capote matkusti ystävänsä Harper Leen ( kuka on lukenut Kuin surmaisi satakielen? Loistava kirja, yksi niistä opuksista joita voin syyttää siitä miksi minusta on tullut se mikä olen.) haastattelemaan paikkakuntalaisia, hän tapasi murhamiehet ja ihastui näistä toiseen, Perryyn.

Murhamiehet tuomittiin kuolemaan. Perry masentui vankilassa, ryhtyi syömälakkoon. Capote hommasi miehille paremman lakimiehen ja alkoi käydä vankilassa tapaamassa näitä. Hän hoivasi masentunutta Perryä, ystävystyi tämän kanssa. Mutta oliko ystävyys todellista, vai oliko kaiken tarkoitus vain lypsää Perrystä ulos totuus jotta Capote saisi kirjoitettua romaaninsa valmiiksi? Missä menee ystävyyden ja hyväksikäytön raja? Teoriassa raja on tietenkin kristallinkirkas ja selkeä, mutta käytännössä välttämättä ei. Tämän rajankäynnin Capote osoittaa. On selvää, ettei Capote ollut suuri sankari, mutta oliko hän suuri paskiainen? Vai oliko hän aidosti kiinnostunut Perrystä ja yritti auttaa (sen lisäksi että kirjoitti sitä romaaniaan), mutta tilanne vain kävi liian raskaaksi. He sentään joutuivat odottelemaan sitä hirttotuomiota monta vuotta.

Harper Leen tehtävä oli toimia Capoten omanatuntona. Kun Capote lopussa valittaa, ettei hän voinut pelastaa Perryä, Harper Lee sanoo: Ehkä et. Mutta sinä et edes halunnut. Capote ei väitä vastaan. Mutta hän tekee kuitenkin Perrylle viimeisen palveluksen ja menee tämän hirttäjäisiin koska tämä sitä toivoo.

Minut tämä elokuva sai siis taas ajattelemaan sitä miten sekavassa maastossa me täällä kuljemme. Teoriassa oikea ja väärä voi olla meille hyvinkin selkeää, mutta elämä on monimutkaista ja ratkaisut pitää usein tehdä silmänräpäyksessä ja voi vain toivoa että kaikki menisi edes suurin piirtein oikein. Capote sai suuren romaaninsa, mutta ilmeisesti hän tunsi maksaneensa siitä kuitenkin liian korkean hinnan. Sitä sietää kyllä miettiä.