Maalainen
toteaa eilisessä pääkirjoituksessaan että jutustelu tässä blogissa on
tyhjänpäiväistä. Mutta eihän minun tarvitse kirjoittaa syvällisiä ja
teräviä analyyseja esim. dr Philistä koska maalainen tekee sen muniensa
suomalla arvovallalla paljon minua paremmin. No jos vakavasti puhutaan
minulla ei ole peniskateutta lainkaan, ainakaan sen jälkeen kun luin
mitä Jatulintarhassa kirjoitettiin vitun epistemologiasta. Vitullisella
naisella oli myös valta pilata miehisiä esineitä, kuten
metsästysvälineitä tai teräaseita: jos vitullinen nainen astui kirveen
yli, se tylsyi oitis. Toivotaan ettei kukaan vitullinen nainen kävele sanojesi yli maalainen, niin etteivät nekin vain ala tylsyä.
No mutta sitten varsinaiseen asiaan, jota minulla ei tietenkään ole,
mutta ajattelin mainostaa koska olen jälleen lukenut kirjan.
Kysymyksessä on Michael Ondaatjen Anilin varjo.
Ondaatje
tuli ainakin minun tietoisuuteeni kirjallaan Englantilainen potilas,
josta tehtiin se romanttinen elokuvakin joka puolestaan pyöri
kuukausitolkulla elokuvateattereissa. Minäkin kävin sen katsomassa,
mutta minulle elokuva oli aika yhdentekevä. Luin kirjan ja pidin siitä
enemmän. Nyt sitten Mikaelin sivukirjastossa silmiin osui Ondaatjen
kirja Anilin varjo. Mikään uutuushan tämä kirja ei ole, mutta minä en
koskaan ole ollutkaan uutuuksien perään.
Anilin varjo
kertoo Sri lankan sisällissodasta ja minua se kiinnostaa siksi että
edelleenkin mietin Suomen sisällisotaa, jota tosin käytiin aivan
erilaisissa oloissa. Mutta sisällissotien logiikassa lienee aina jotain
samaa, käydään niitä sitten missä tahansa. No tämä on vain arvaus, en
ole sotahistorioitsija. Erityisesti minua kiinnosti kuvaukset
lääkäreistä jotka tekevät pakon edessä työtään mahdottomissa
olosuhteissa. Ilman lääkkeitä, ilman tarvikkeita. Minua kiinnostaa se
koska olen kovasti yrittänyt eläytyä siihen mitä isoisäni koki kun
27-vuotiaana lääketieteen kandina otti vastaan pestin Tammisaaren
vankileirillä. Oli siellä ainoana lääkärinä ja katseli vierestä kun
ihmiset kuolivat. Tietysti hänellä oli helpompaa koska silloin sota oli
jo loppu. Tässä tarinassa sota oli koko ajan meneillään ja sitä käytiin
kolmella rintamalla.
Ondaatje kirjoittaa yksinkertaisesti ja
onnistuu synnyttämään ihmeellistä runoutta joka vaikuttaa suoraan
tunteisiini. Sodan vaikutukset ihmispsyykelle tulevat ymmärrettäviksi.
Olen kiitollinen kirjailijoille jotka avaavat minulle maailmoja joihin
minulla ei onneksi muulla tavalla olisi pääsyä.
lauantai, 18. maaliskuu 2006