Sillä välin kun minä mietin Porvoon piispaksi hamuavan Björkstrandin kunnianhimoa, ne sitten menivät ja pistivät Porvoon keskiaikaisen tuomiokirkon
palamaan. Toivotaan, että asialla on viallinen sähkölaite tms. eikä
niinkään ihminen jolla on piuhat syystä tai toisesta hiukan väärin
kytketty.
Mutta siis tuosta Björkstrandista. Minä en
ymmärrä näitä ihmisiä. Kun juuri on päässyt eläkkeelle yhdestä
työläästä byrokraatinhommasta, niin sitten pitää tunkea piispaksi.
Koska siis minä en voi mitenkään uskoa, että piispana on ihana olla.
Piispaksi pyritään siksi että ollaan kunnianhimoisia ja halutaan päästä
määräämään muiden asioista. Siinä ei ole mitään vikaa. Jonkunhan on
aina määrättävä muiden asioista, koska muuten ei tule mistään mitään.
Enkä minä nyt tietenkään voi niinkään ajatella että 64 vuotias olisi
ikäloppu eikä häntä enää pitäisi päästä määräämään muiden asioista.
Periaatteessa tietenkin voisi ajatella, että 64 vuotias olisi ehkä
jotenkin avarakatseisempi ja suhteellisuudentajuisempi ja
ymmärtäväisempi kuin sanotaan nyt vaikka 34 vuotias kollegansa. Varmaan
on ihan hyvä, että piispaksi etsitään tyyppiä, siis huom, miestä tai naista jolla on elämänkokemusta.
Mietin että juontaako tämä piispaksi hinkuminen juurensa Björkstrandin
kulttuuriministeriydestä. Björkstrandhan sai ainakin kulttuuripiireissä
hiukan kyseenalaista mainetta kun hän Oulun teatteripäivillä v. 1987
nousseen "Jumalan teatteri" kohun innostamana vaati oppimestarien
Turkan ja Parviaisen eroa Teatterikorkeakoulun opettajan tehtävistä.
Hän näki nuorten miesten kakanheittokilpailussa Turkan ja Parviaisen
tassunjäljet. Björkstrandin ehdotus ei silloin kantanut hedelmää.
Ehkä hän toivoo että Porvoon Jumalan teatterissa hän saisi
mahdollisuuden hoitaa hommat kotiin hiukan tyylikkäämmin. Mutta enpä
tiedä, nyt siellä jo kirkko paloi.
maanantai, 29. toukokuu 2006