Suosikkikansalaisaktivistini Thomas Wahlgren on liittynyt SDP:hen. Tämä valkeni minulle luettuani hänen haastattelunsa Voimasta.
Suosikkikansalaisaktivisti hän on ollut sen vuoksi, että hän on niin
myönteinen. Hänellä on positiivisia visioita jotka muuntuvat
monenlaiseksi ihmisiä yhdistäväksi, uutta luovaksi toiminnaksi. En osaa
arvioida kuinka paljon he ovat saaneet aikaan, mutta minusta on aina
näyttänyt siltä että lopputulos on ollut plussan puolella ja että
heillä on ollut hauskaa, mitä en pidä ollenkaan vähäarvoisena asiana.
Olen oikeastaan aina pitänyt itseäni jonkinlaisena Wahlgrenin
negaationa, koska minähän en koskaan muunna toiminnaksi mitään, en
varsinkaan yhteiseksi toiminnaksi. Minähän vain kyyhötän kotona ja
haaveilen maailmasta jonka toimintaan minäkin jollain ihmeen keinolla
jaksaisin/viitsisin osallistua.
Wahlgren perustelee SDP:hen
liittymistään järkevästi. Hän vastustaa intellektuaalista vetäytymistä,
joka on tyypillistä kansalaisaktivisteille ja vastakkainasettelua jossa
toinen on villi ja vapaa älykkö, ihanteisiinsa sitoutunut
kansalaisaktivisti, toinen on puolueeseen sitoutunut, ihanteistaan
luopunut kansanedustaja. Hänen mielestään edustuksellista demokratiaa
tarvitaan ainakin toistaiseksi ja siksi on mielekästä toimia
olemassaolevien puolueiden kautta. Hän kävi läpi puoluekentän koko
kirjon ja tuli siihen tulokseen että SDP:ssä toimiminen olisi hänelle
paras vaihtoehto. SDP kuitenkin ainakin periaatteessa on sitoutunut
asioihin joita Wahlgren pitää tärkeinä, kuten esimerkiksi
hyvinvointivaltion säilyttämiseen.
Toivon Wahlgrenille
menestystä valitsemallaan tiellä. Minäkin ryhdyin sanoista tekoihin ja
otin yhteyttä seurakuntani kirkkoherraan siinä toivossa että löytäisin
kodin kirjoittajapiirilleni. Ehkä kirkko on minulle samaa kuin
Wahlgrenille SDP. Paitsi että minähän olen jo jäsen. Minun on todella
vaikea uskoa itsestäni, että soittelen papeille ja järjestelen
tällaisia asioita, mutta näin minä nyt näköjään teen. Ehdin myös
käväistä lounaalla turkulaisten blogituttavieni kanssa. Perinteisesti
tällaiset keskellä päivää tapahtuvat hommelit purkavat kirjoittamiseen
liittyvän lataukseni ja loppupäivän työt jäävät tekemättä, mutta nyt
minulla on niin energisoitunut olo, että taidan sittenkin vetäytyä
töitteni pariin. Minulla on uusi kannettava jossa ei ole
nettiyhteyksiä. Järjestely on huomattavasti jäntevöittänyt
työskentelyäni joka onkin ollut jäntevöittämisen tarpeessa, suoraan
sanoen.
tiistai, 2. toukokuu 2006