Vihreys voimistuu kunnes kadottaa hohtonsa ja alkaa vähitellen kellastua.
Pian kuulaat, kylmät päivät varisevat unelmieni ylle
ja hiekka jaloissani rahisee jäisenä.
Ei siihen niin kauaa ole.
Ei, en halua masentaa teitä.
Vielä nyt ei kesä ole edes huipussaan,
mutta varjo jonka kukkiva syreeni heittää taloni seinään
muistuttaa minua siitä mistä elämässä on kysymys.
Me pyörimme avaruudessa
me pyörimme avaruudessa
me pyörimme avaruudessa.

****

Tuli niin alakuloinen fiilis, kun kustannustoimittajani ilmoitti, että syksyllä ilmestyvä kirjani on valmis. Siis nyt on tavallaan syksy. Kuvan kirjasta ja selostuksen sisällöstä voi käydä lukemassa tuolta jos viitsii.