Eilen ovelle koputteli kaksi taloyhtiön herraa ja heillä oli minulle ehdotus. Taloyhtiömme täyttää sata vuotta. Tästä merkkipäivästä oli kyllä ollut juttua joskus aikaisemminkin ja hallituksen puheenjohtaja oli kysynyt, että voisinko tehdä jonkin pienen historiikin jos hän toimittaisi minulle materiaalia. Minä lupauduin silloin koska ajattelin, että tuollainen pikku historiikki varmaan vapauttaisi minut aika monista pihatalkoista. No nyt heillä oli materiaali kasassa ja historiikki pitäisi olla valmiina viikon päästä lauantaina, jolloin taloyhtiömme järjestää pihajuhlat satavuotisjuhlansa kunniaksi. Että onko minulla mahdollisesti kiire, vai saisinko kasattua pienen kirjasen taloyhtiön vaiheista siihen mennessä? Sen ei tarvitsisi niin kauhean ihmeellinen olla ja he olivat jo tehneet työtä puolestani, toisin sanoen luettelivat minulle mitä kirjoja asuinalueestani Portsasta on jo aikaisemmin kirjoitettu ja julkaistu. Eihän sitä nyt tarvitsisi kuin lukaista opukset nopeasti taustatietojen saamiseksi, plärätä läpi taloyhtiön pöytäkirjat, haastatella muutamaa vanhaa asukasta ja sitten kirjoittaa jotain ei niin kauhean ihmeellistä ja vaativaa. Että tokihan se minulta sujuisi.

Sattumoisin juhlat ovat samana lauantaina kun meillä on lähiomaisen hautajaiset, joten ainakin pihajuhlat menevät nyt minulta ohi ja niin menee tämä historiikkikin. Lupasin kyllä, että mikäli he toimittavat pöytäkirjat minulle, katson mitä voin tehdä joskus tulevaisuudessa, ehkä jopa tämän syksyn aikana. Olen juuri toimittanut yhden antologian joka painettiin  Kirja kerrallaan kustantamossa ja taittotekniikka ym. on juuri nyt hyvässä muistissa. Voisi olla ihan kiinnostavakin tuottaa vielä toinenkin opus ihan harjoituksen vuoksi. Pieni kirja saattaisi kiinnostaa portsalaisia myös taloyhtiön ulkopuolella.

Mutta siis jännää tässä on se, että vaikka minulla on hautajaiset ja vaikka viikko on minusta naurettava aika, eikä kukaan kai voi olettaa että omien töittensä ohessa saisi viikossa aikaan yhtään mitään järkevää, niin minä tunnen syyllisyyttä sen vuoksi että oli pakko kieltäytyä. Kummallista.