Olen
lueskellut Ignatius de Loyolan Pyhiinvaeltajan kertomusta. Ignatius oli
toiminnan mies joka joutui vuoteen omaksi haavoituttuaan taistelussa.
Hän olisi mielellään lukenut aikansa kuluksi "niitä maallisia ja
valheellisia kirjoja joita tavallisesti nimitetään ritariromaaneiksi,",
mutta niitä ei valitettavasti ollut saatavilla, joten hän joutui
tyytymään pariin uskonnolliseen opukseen. Hän lueskeli kirjoja ja
"jotenkin kiintyi niistä löytämäänsä." Sairasvuoteella maatessaan
Ignatiuksen ajatukset harhailivat välillä maailman asioissa, välillä
kirjoista lukemissaan asioissa. Hän alkoi haaveilla eräästä
vallasnaisesta, vaikka tiesikin että tämä nainen oli hänelle
saavuttamaton. Hän kuitenkin saattoi neljäkin tuntia päivässä
pohdiskella, miten pääsisi tuon vallasnaisen läheisyyteen ja miten
tekisi häneen lähtemättömän vaikutuksen. Mutta välillä hän pohdiskeli
uskonnollisista kirjoista lukemiaan juttuja, lähinnä pyhimysten
ihmeellistä elämää. Hän alkoi miettiä, että mitäpä jos hän tekisi niin
kuin pyhä Fransiscus, tai pyhä Dominicus. Hän kuvitteli mielessään
raskaita ja vaikeita tehtäviä ja tunsi että hän pystyisi suoriutumaan
niistä.
Ignatius siis harrasti aktiivista päiväunelmointia
ja teki merkittävän havainnon. Kun hän ajatteli ihanaa vallasnaista ja
tämän valloittamista, hän nautti päiväunistaan, mutta niistä jäi
hänelle väsynyt, kuivettunut ja tyytymätön olo. Mutta kun hän kuvitteli
kävelevänsä Jerusalemiin paljain jaloin ja syövänsä pelkkiä yrttejä,
kuvitelmat antoivat hänelle lohtua ja sen lisäksi hän pysyi
jälkeenpäinkin vielä tyytyväisenä. Niinpä hän alkoi puntaroida tätä
merkillistä eroa päiväuniensa jättämän tunnelman välillä. Hän oppi,
että toiset ajatukset jättivät hänet iloiseksi ja toiset surulliseksi.
Minusta tämä on kiinnostava juttu, koska minäkin olen huomannut että
päiväunelmia on kahdenlaisia. Sellaisia jotka antavat voimaa ja
sellaisia joista tulee ikävä tunnelma. Tämä Ignatiuksen oivallus oli
pohjana kun hän myöhemmin alkoi laatia Harjoituksia ja kehitti oppinsa
henkien erottamisesta.
Kannattaa ehkä tutkia päiväuniaan. Pohtia mihin suuntaan ne vievät. Kohti iloa vai kuivuutta ja ikävää.
sunnuntai, 6. elokuu 2006