Olin siellä häissä. En ollut kovin pitkään, koska piti tuoda äiti ajoissa nukkumaan, mutta kyllä kuudessa tunnissakin hääjuhlaa oli ihan riittävästi. Toisethan ne jäivät sinne sitten vielä jatkamaan. Hääjuhlan suunnittelijat olivat kyllä käyttäneet järkeä, sillä äitini oli pistetty samaan pöytään morsiamen mummon kanssa, heillä oli paljon yhteisiä puheenaiheita ja äiti viihtyi juhlissa hyvin. Minut oli pistetty samaan pöytään serkkuni ja hänen vaimonsa kanssa. Se oli minun kannaltani onnellista, sillä serkkuni on mukava ihminen, niin kuin hänen vaimonsakin. Keskustelu oli vaivatonta ja viihdyttävää, hetken tunsin itseni aivan normaaliksi, mutta sehän johtui tietysti vain siitä, että serkkuni ja hänen vaimonsa ovat mielenterveysalan ammattilaisia jotka osaavat käsitellä neurootikkoja. 

Häät olivat onnistuneet. Ruoka oli hyvää, viinaa oli riittävästi, hääpari näytti kauniilta ja onnelliselta. Kaikki siis hyvin. Mutta minulla on silti sellainen olo kuin minut olisi hakattu.