Tämä on jo vanha juttu, mutta kun en ole muistanut mainostaa sitä täällä. Tämän Turun sanomien jutun vuoksi puhelimeni soi kaksi päivää, eikä töistäni tullut mitään. Lähes kolmekymmentä ihmistä halusi mukaan kirjoittajaryhmään. Jouduin myymään enimmäkseen pelkkää eioota. Viisi ensimmäistä pääsi mukaan. Ensimmäinen kokoontuminen oli tiistaina. Se tuntui menevän ihan hyvin, mutta eihän siitä koskaan tiedä.

Ihmisten nimet ja sanomiset ovat jutussa menneet suloisesti sekaisin ja minua vähän harmittaa kun minun sanomakseni on pistetty tuollainen pöhköys että kustantajana toimii Kirja kerrallaan kustantamo, koska eihän se kai ole mikään kustantamo, ei se ainakaan ole meidän kirjaamme kustantanut, vaan painanut. Mutta ehkä kustantamisen ja painamisen ero ei ihmisten mielestä ole kovin tärkeä. Tarinat tai kirjoittajat eivät silti ole välttämättä hengellisiä, mutta hyvin henkisiä joka tapauksessa, olen muka myöskin sanonut. Muistan kyllä selittäneeni, mitä ryhmän kannalta tarkoittaa että toimimme seurakunnan tiloissa. Halusin painottaa, ettei siellä harrasteta uskonnollista paasausta, vaan kysymyksessä on ihan normaali kirjoittajapiiri, ja tämä oli sitten toimittajan aivoissa muotoutunut tuollaiseen muotoon. Mutta eipä kai sen väliä ole. Tärkeintä on, että antologia sai mainosta, kirjoittajat saivat oman hetkensä paikallisjulkisuutta ja kirjoittajapiirimme sai uutta luovaa verta ja minä tekemistä tiistai-illoikseni sen vuoksi että piiri jatkaa toimintaansa.