Tämä on jo vanha juttu, mutta kun en ole muistanut mainostaa sitä täällä. Tämän Turun sanomien
jutun vuoksi puhelimeni soi kaksi päivää, eikä töistäni tullut mitään.
Lähes kolmekymmentä ihmistä halusi mukaan kirjoittajaryhmään. Jouduin
myymään enimmäkseen pelkkää eioota. Viisi ensimmäistä pääsi mukaan.
Ensimmäinen kokoontuminen oli tiistaina. Se tuntui menevän ihan hyvin,
mutta eihän siitä koskaan tiedä.
Ihmisten nimet ja sanomiset ovat jutussa menneet suloisesti sekaisin ja
minua vähän harmittaa kun minun sanomakseni on pistetty tuollainen
pöhköys että kustantajana toimii Kirja kerrallaan kustantamo,
koska eihän se kai ole mikään kustantamo, ei se ainakaan ole meidän
kirjaamme kustantanut, vaan painanut. Mutta ehkä kustantamisen ja
painamisen ero ei ihmisten mielestä ole kovin tärkeä. Tarinat tai kirjoittajat eivät silti ole välttämättä hengellisiä, mutta hyvin henkisiä joka tapauksessa, olen
muka myöskin sanonut. Muistan kyllä selittäneeni, mitä ryhmän kannalta
tarkoittaa että toimimme seurakunnan tiloissa. Halusin painottaa, ettei
siellä harrasteta uskonnollista paasausta, vaan kysymyksessä on ihan
normaali kirjoittajapiiri, ja tämä oli sitten toimittajan aivoissa
muotoutunut tuollaiseen muotoon. Mutta eipä kai sen väliä ole.
Tärkeintä on, että antologia sai mainosta, kirjoittajat saivat oman
hetkensä paikallisjulkisuutta ja kirjoittajapiirimme sai uutta luovaa
verta ja minä tekemistä tiistai-illoikseni sen vuoksi että piiri jatkaa
toimintaansa.
torstai, 7. syyskuu 2006