Tämä on taas niitä aikoja elämässä jolloin kadun sitä etten ole koskaan hankkinut itselleni järkevää ammattia. Tein ponnistuksen järkevän ammatin hankkimiseksi viimeksi vuonna 2000 kun lähdin Tampereelle opiskelemaan. Minulla oli ideana, että ryhtyisin kirjallisuusterapeutiksi. Tavoitteeseen päästäkseni jouduin opiskelemaan tilastotiedettä ja psykologian cumuunkin liittyi yllättävän paljon askartelua tietokoneiden parissa. Niin että päätin pitää välivuoden, joka on nyt kestänyt, hetkinen, viisi vuotta.

Mutta eivät ole asiat koskaan hyvin. Ihmiset joilla on järkevä ammatti, valittavat säännönmukaisesti ammattinsa vaivoista. Yleensä vaivat liittyvät työkavereihin. He toteavat, että minulla on asiat hyvin, koska minulla ei ole hankalia työkavereita. Minä yleensä sanon siihen, ettei se määrä merkitse, vaan laatu. Yksikin työkaveri voi tehdä elämän helvetiksi kunhan se on tarpeeksi hankala. Minulla on aina ollut ihan tarpeeksi vastusta omassa itsessäni.