Olen viettänyt tämän päivän käymällä läpi satavuotiaan taloyhtiömme pöytäkirjoja ja vuosikertomuksia. Kun taloyhtiötä vuonna 1905 perustettiin, osakkaat olivat ilmeisesti hiukan epäileväisellä kannalla sen suhteen tulisiko hankkeesta ikinä mitään. He lisäsivät yhteisesti laatimaansa sopimukseen seuraavanlaisen takaportin. "Jos niin kävisi, ettei puuhasta mitään tule, niin annetaan jokaiselle kannetut rahat takaisin...".

Taloyhtiön pöytäkirjojen kautta avautuu aika metka näkökulma ihmisten elämään. Mikä tapahtuma esimerkiksi sai lisäämään vastavalmistuneen taloyhtiön järjestyssääntöihin pykälän jossa erikseen kielletään talon seinien veistely? Mikä on siilin kuppi, arvoltaan kolme markkaa, joka vuodesta toiseen kulkee mukana inventaarioluettelossa? Entä vähempi kuppi? Sellainenkin mainitaan. Vesiklosettien hankkiminen viisikymmentäluvulla suisti taloyhtiön pariksikymmeneksi vuodeksi syöksykierteeseen koska ihmiset eivät millään oppineet, ettei vessapönttöön sovi tunkea kaikkea minkä reijästä mahtuu. Viemäreitä jouduttiin kaivamaan auki useita kertoja vuodessa tukkeumien poistamiseksi. Joskus kahdeksankymmentäluvulla viemäriongelmat päättyivät ja pöytäkirjoissa erikseen mainitaan, että nyt oli sellainen vuosi kun viemärit eivät menneet tukkoon. Onnellinen asiantila ei välttämättä johtunut siitä, että ihmiset olisivat lakanneet tunkemasta sukkia ja nallekarhuja pönttöön, vaan viemäritekniikan kehittymisestä, ne yksinkertaisesti vetävät nykyään niin paljon paremmin kaikenlaista skeidaa. Kun viemäreistä selvittiin, alkoi valitus vedenkulutuksen lisääntymisestä ihmisten rakennellessa kämppiinsä suihkuja. Vuodesta toiseen näyttää jatkuneen sama vatvonta siitä, miten suihkuttomat joutuvat maksamaan suihkullisten vedenkulutukset. Se kai loppui suurin piirtein siinä vaiheessa kun kaikilla oli kämpissään suihkut.

Muitakin ikuisuusaiheita löytyi, esimerkiksi lintujen syöttäminen. Sama osakas näyttää vuodesta toiseen nostaneen esille eräiden harrastaman lintujen ruokinnan, mihin on yritetty puuttua maanittelemalla, uhkailemalla ja terveysvirannomaisilla painostamalla, turhaan. Aidoista näyttää myös väännetyn kättä sitkeästi naapurien kanssa. Taloyhtiössämme on eletty kädestä suuhun. Kun on mennyt hiukan paremmin, on heti jätetty yhtiövastikkeita perimättä. Sitten taas on sattunut jotain yllättävää ja on pitänyt periä osakkailta lisämaksuja tai ottaa lainaa pankista. Seuraavana vuonna on sitten taas voitu olla niin varakkaita, että osakkaat ovat saaneet asua ilmaiseksi. On eletty huoletonna kuin linnut oksalla. Jotenkin se on aika liikuttavaa ja vähän epäturkulaista, mielestäni.