Mukava olla taas kotona. Harmi, etten vieläkään ole saanut hankituksi itselleni kameraa, olisin voinut pistää tänne kuvan naisesta joka Las Palmasissa sauvakäveli vauhdikkaasti hotellihuoneeni edessä olevalla hiekkarannalla tissit paljaana. Jotenkin tuo sauvakävely ja yläosattomuus ikään kuin riitelivät keskenään. Tai sitten voi kyllä olla niinkin, että minun ajatusmaailmani on tämän nykyisen viihde-ja mainosteollisuuden sumentama. Minutkin on huijattu kuvittelemaan, että naisten tissien kuuluu olla jonkinlainen koriste-esine ja hämmästyn törmätessäni paljaisiin tisseihin ei-koriste-esineellisessä kontekstissa.

Eilen tein kaupungilla jäähyväiskierroksen ja poikkesin paikalliseen kirkkoon, jossa nuorisokuoro konsertoi. Missään en ole tavannut niin ärhäköitä taputtajia. Yleisö ei aina malttanut odottaa, että laulu loppuisi, kun he ryhtyivät jo taputtamaan. Sitten yhdellä ukolla soi puhelin. Suomessakin matkapuhelimet soivat tietysti milloin missäkin, mutta täällä harvemmin on törmännyt sellaiseen, että konsertissa joku tosiaan vastaa puhelimeensa ja alkaa selostaa asioitaan sillä välin kun toiset laulavat. Tämä ukkeli kuitenkin teki niin, kunnes lopulta eräs toinen mies yleisön joukosta näytti hänelle ovea. Ukko pisti puhelimen kiltisti taskuun ja lusi konsertin loppuun.

Las Palmas oli yllättävän eksoottinen kaupunki. Siis minähän tunsin tätä ennen sen ainoastaan Irwinin laulusta, joka on oikeastaan aika totaalisesti pilannut sympaattisen, hiukan nuhruisen ja ilmastoltaan lumoavan pikkuisen metropolin. Aamuisin siellä oli pilvistä, iltapäiväksi kirkastui. Lämpötila 21-22 astetta, vaikka eilinen oli kyllä hiukan viileämpi. Kävelin päivittäin sellaiset 4-5 tuntia, eikä sitä kuumemmalla kelillä olisi jaksanutkaan.

Nyt ehkä pitäisi tehdä sitä perunalaatikkoa, jota jo edellisessä päreessäni lupailin. Oikein rattoisaa ja stressivapaata joulua teille kaikille!