Vuosi oli ehkä 1980 tai 1981. Oli kesä ja ystäväni oli tullut kylään keskellä viikkoa. Päivä saattoi olla tiistai. Mitäpä muutakaan me olisimme tehneet kuin lähteneet kapakkaan. Mitä yöelämään tuli, Turku oli aika kuollut kaupunki siihen aikaan viikosta ja vuodesta. Menimme Marina Palacen yökerhoon. Ovessa oli lappu, jossa luki, että Kirka esiintyisi yökerhossa. Se ei tehnyt meihin minkäänlaista vaikutusta. En usko, että meidän tarvitsi maksaa sisäänpääsystä penniäkään, jos sisäänpääsymaksua olisi peritty, olisimme jättäneet menemättä.

Ravintolassa oli väkeä kourallinen. Ihmiset haukottelivat ja vetivät viinaa innottomasti. Oli tylsä arki-ilta, huomenna olisi työpäivä, yökerho oli hotellihuoneessa lojumisen vaihtoehto. Olisimme varmasti vaihtaneet paikkaa, jos olisi ollut toivoa, että jossain toisessa kapakassa olisi ollut enemmän ja hiukan innostuneempaa väkeä, mutta minulla oli kokemusta Turun yöelämästä ja tiesin kertoa ystävälleni, ettei se tämän kummempaa olisi muuallakaan.

Muistan, miten minua ärsytti kun kuulutettiin, että nyt Kirka astuisi lavalle. Meillä oli nimittäin ystäväni kanssa meneillään mielenkiintoinen keskustelu ja arvelimme, ettemme pystyisi jatkamaan keskustelua Kirkan karjunnalta.

En vieläkään ymmärrä mitä tapahtui, mutta yhtäkkiä Kirka oli lavalla ja ihmiset heräsivät. Eivätkä pelkästään heränneet, vaan lähtivät liikkeelle ja kerääntyivät tanssilattialle. Minusta alkoi tuntua, että nyt tapahtuu jotain jännittävää, huomasin hytkyväni musiikin mukana ja kun Kirka hakkasi käsiään yhteen, minäkin hakkasin käsiä yhteen. Jossain vaiheessa huomasin, että hypin edestakaisin musiikin tahdissa ja lauloin mukana niin että kurkkuun sattui.

Minä en löytänyt elämäni miestä sinä iltana, vaikka se taisi ollakin kaikkien kapakkareissujeni syvällisin päämäärä. Mutta minulla ei koskaan ole ollut niin hauskaa kapakassa kuin sinä iltana. Minä en pitänyt Kirkan musiikista ennen tuota iltaa, mutta en minä pitänyt siitä tuon illan jälkeenkään. Kun minä kuulen hänen musiikkiaan levyltä, se ei herätä minussa mitään tunteita. Muuta kuin että muistan tuon illan ja sen kuinka hän läsnäolollaan hetkeksi nosti meidät arjen yläpuolelle.