Sain tehtäväkseni kertoa mikä on mielestäni suomen kielen paras sana, ja pahin sana, ja perustella näkemykseni lyhyesti. Parhaimmasta sanasta tuli ensimmäiseksi mieleen anteeksi. Mehän möhlimme aina, sille ei mahda mitään, siksi on niin kätevää, että on keksitty sana sellaisia tilanteita varten. Ilman anteeksi pyytämistä ja kykyä antaa anteeksi, monet tärkeät ihmisten väliset kytkökset napsahtelisivat katki ja seurauksena olisi lisää yksinäisyyttä ja ikävää tässä kovassa maailmassa. 

Toinen paras sana voisi olla sinä. Koska sinä olet niin tärkeä. Koska olet olemassa, voin kääntää huomioni itsestäni kohti sinua, vapautua itsekeskeisyydestäni edes hetkeksi ja nähdä sinut, ja sinun kauttasi ymmärtää maailmasta hiukan enemmän.

Mutta mikä olisi paha sana, tai jopa pahin? Sitä pitääkin miettiä.