Ormos
on siis se salaperäinen voima, joka saa kirjoittajan yökaudet
viimeistelemään suurteosta jota todennäköisesti ei koskaan julkaista,
mutta millä nimellä pitäisi kutsua voimaa, joka saa osallistumaan
kerran toisensa jälkeen keskusteluihin, jotka eivät koskaan johda
mihinkään? Surmos?
Kun blogin kommenttiluvut alkavat liikkua viidenkymmenen paremmalla
puolella, voi olla melkein varma, että on ollut taas surmosta
liikkeellä. Pedofiilit ovat olleet viime aikoina varma nakki ja siis
tämähän ei ole mikään moite, nettiin mahtuu keskustelua ja hienoa kun
jotkut jaksavat. Naisten tai vastaavasti miesten pahuus tai muu huono
käytös on toinen pysyvästi kutkuttava keskustelunaihe. Uskonnolliset
ihmiset väittelevät naispappeudesta ja kirkon suhteesta homoliittoihin.
Kirjallisilla foorumeilla kirjoittajakoulutus herätti yhteen aikaan
voimakkaita intohimoja. Taiteen ja viihteen vastakkainasettelukin oli
joskus asia, josta saatiin monta surmoksen sävyttämää vääntöä
aikaiseksi ilman mitään järkevää lopputulemaa.
Niin kuin jo aikaisemmin mainitsin, olen Rihmastossa
kuukauden kirjailijavieraana. Kysymykseni kuului oikeastaan sen
suuntaisesti, että kun naisten romanttinen viihde on kuitenkin aika
kysytty kirjallisuudenlaji, niin kannattaisikohan ryhtyä tarjoamaan
kirjoittajakoulutusta joka ottaisi huomioon tämän genren? Mutta kuten
keskustelussa jo todettiin, sellaista koulutusta kyllä varmasti
järjestettäisiin, jos olisi kiinnostusta. Mutta kirjoittamisesta
kiinnostuneet ihmiset eivät taida olla kiinnostuneita romanttisen
viihteen tekemisestä.
Toisaalla sitten valitetaan, kun kirjat eivät myy, eikä niille löydy
lukijoita ja apurahoja ei saa. Minusta tässä on kumma epäsuhta, mutta
jos jatkan tästä enemmän, niin se on varmaan Surmosta.
keskiviikko, 14. helmikuu 2007