Jacob Södermanin sananvapausesitelmästä jäi mieleen, että periaatteessa elämme sananvapauden kannalta hyvää aikaa, mutta talous vaikuttaa todelliseen sananvapauteen, koska kaiken pitää nykyään tuottaa rahaa. Sananvapauden päämääränä ei enää ole sivistää ja kertoa kansalaisille heidän oikeuksistaan, niin kuin jossain ihanteellisessa menneisyydessä ajateltiin. Mielipiteitään saa vapaasti ilmaista, kunhan pääsee areenalle, mutta se areenalle pääseminen onkin se ongelma.

Yksityisyyden myyminen onkin helpompi keino saada itsensä kuulluksi kuin muotoilla vakavasti otettavia mielipiteitä yleishyödyllisistä asioista. 

Marja-Riitta Ollilan alustuksesta jäi mieleen, että hän ei tuntunut paljon piittaavan aitoudesta, elämä kun kuitenkin koostuu erilaisista rooleista. Myös valehteleminen taitaa hänen mielestään olla välttämätöntä, siihen lapset kasvatetaan, että eivät loukkaisi muita. Totuudellisuudenkin kanssa on vähän niin ja näin,omaa pesää ei ainakaan sovi liata, totuudellisuus pitää siis kohdistaa niihin muihin. Naisen kielteisyys on Ollilan mielestä kielletty. Miehen kielteiset tunnereaktiot johtuvat todellisuuden luonteesta, ne ovat järkevä, tarkoituksenmukainen tapa reagoida todellisuuteen. Naisen kiukku johtuu hänen luonteestaan. 

Ollila sanoi myös, ettei ihminen saa sitä mitä hän ansaitsee, vaan mitä hän pystyy neuvottelemaan, mikä on erityisen puhutteleva ajatus, koska minä en osaa lainkaan neuvotella.