Minulla on omasta mielestäni aika huono tuuri. Silloinkin kun tuntuu, että nyt onni potkii, myöhemmät tapahtumat yleensä osoittavat, ettei se niin erityisesti potkinutkaan.  Esimerkiksi silloin kun ensimmäisestä käsikirjoituksesta päätettiin tehdä kirja, se tuntui hienolta. Mutta sitten kun kirja oli valmis, se vain hautautui jonnekin. Nykyään tietysti ajattelen, että on ihan hyväkin kun hautautui. Mutta  kumpikaan ei tunnu varsinaiselta onnenpotkulta nyt kun asiaa ajattelee, siis ei se kirjan tekeminen, eikä se että se hautautui.

Sitten luin lehdestä, että maapallolle mätkähtää vuodessa 500 meteoriittia. Esimerkiksi Nauvossa kävi vuonna 1971 sillä tavalla, että vajan tiilisen vesikaton läpi paiskautui meteoriitti suoraan verkkokoriin. Olisi siis ollut periaatteessa ihan mahdollista, että äsken kun kävin kaupungilla, olisi meteoriitti osunut suoraan päähän. Ja nytkin kun istun tässä ja kirjoitan, voisi meteoriitti tulla katon läpi. Mutta niin ei ole käynyt, joten ei minulla ehkä niin huono tuuri olekaan.

Mutta toisaalta tätäkin asiaa voi ajatella toisesta suunnasta. Jos meteoriitti nyt osuisi minua päähän, olisin ilmeisesti Suomen ensimmäinen ihminen joka heittää henkensä sillä tavalla. Olisihan se aika komeaa. Jäisin historiankirjoihin vaikken olisi koskaan kirjoittanut yhtään kirjaa.