Olen siis selviytynyt kotiin kohtaamisesta ilmielävien lukijoiden kanssa. 4-5 luokkalaisten kanssa keskusteleminen oli järisyttävä elämys. Kysyin, että kuka heistä lukee vapaa-aikana kirjoja. Melkein kaikki viittasivat innokkaasti. Varmistin vielä, että ihan vapaaehtoisestiko? He nyökkäsivät innoissaan, tosin pieni ihmettelevä pilkahdus hiipi silmiin, että miksi tuo akka tuollaisia kyselee, eikö se itse ylenpalttisesti rakasta kirjoja? Sitten sanoin, että minusta olisi mukava, jos he voisivat kysellä minulta asioita, niin osaisin sitten puhua asioista jotka heitä kiinnostavat. Heti nousi noin kaksikymmentä kättä pystyyn. Aloin vastailla kysymyksiin ja siinä se 45 minuuttia sitten menikin. Ei tarvinnut itse keksiä minkäänlaista jutun juurta, lapset pitivät huolen keskustelunaiheista. Kysymykset pysyttelivät tiiviisti kirjallisuudessa ja kirjailijan työssä. He halusivat tietää, mistä keksin aiheet kirjoihin, millainen on minun työpäiväni, mihin kaupunkeihin kirjojeni tapahtumat sijoittuvat, miten päätin ryhtyä kirjailijaksi, miten vanha olin kirjoittaessani ensimmäisen kirjani, mitä ihmiseltä vaaditaan että siitä tulisi kirjailija.

Yläasteen yhdeksäsluokkalaisten ja lukiolaisten ryhmä oli vähän varautuneempi, jotain merkillistä ihmisille tapahtuu tuossa välillä. Nuortenkin kanssa jutteleminen oli kiinnostavaa, mutta heiltä piti sitten jo hiukan lypsää asioita. Tosin varautuneisuudessa oli se hyvä puoli, että minulla oli sitten tilaisuus kysellä heiltä. Minua esimerkiksi kiinnosti tietää kuinka moni on yrittänyt lukea Harry Pottereita, mutta on jättänyt kesken kun ne tuntuvat niin tylsiltä. Ehkä tämä on teistä tyhmä kysymys, mutta Pottereiden suosio tuntuu olevan niin massiivista, eikä missään koskaan kuule yhtään poikkipuolista sanaa ja se on vähän ihmetyttänyt. Siis että voiko joku kirjasarja olla sellainen, että se miellyttää kaikkia. Yllättävän moni tunnustikin suhtautuvansa Pottereihin vähintäänkin välinpitämättömästi ja jättäneensä lukemisen kesken. He kertoivat, että Potterit vain ovat niin suosittuja  että oman tykkäämättömyytensä yleensä pitää omana tietona vain, ettei erottuisi massasta. Tämä oli minusta kiinnostava tieto, vaikka ei se ehkä teille ole minkäänlainen yllätys.