Turun sanomat on viimeksi arvostellut kirjani Maanantaisyndrooma, joka ilmestyi muistaakseni 2004. Sen jälkeen ilmestynyt tuotantoni ei ole paikallislehteä kiinnostanut. Tai no joo, jos ollaan tarkkoja, niin Turun sanomathan ei mitään arvostele, vaan joku tietty kriitikko. Tällä kertaa Kaisa Kurikka, joka ystävällisesti oli tarttunut kirjaani Outoa rakkautta ja vääntänyt siitä pikkiriikkisen arvion. Kauhean ystävällistä toimittajalta kaivaa jostain arkistojen kätköistä tuollainen kammottava kuva, siellä on varmaan toimituksessa naurettu partoihin. Ajattelin että pitäisiköhän nyt lahjoittaa kulttuuritoimitukselle vessa, kun päästivät minut pannasta edes hetkeksi. Siitä olen pahoillani, ettei arvion yhteydessä ollut mainintaa vessaprojektistani, jolle ei siis todellakaan kuulu mitenkään erityisen hyvää, koska kukaan ei ole ilmeisesti yhtään kiinnostunut siitä että kaunokirjallisuudella hankitaan kehitysmaiden tytöille mahdollisuus pissata rauhassa.

Sitten löysin tällaisen hauskan blogin, jonka voisin pistää linkkilistaani, mikäli vielä päivittäisin sitä. Mutta minulla on erilaisia jäsentämättömiä suunnitelmia tämän blogin suhteen, samoin kuin kotisivujen suhteen, jotka aion jossain vaiheessa tehdä niin totta kuin minusta tulee webdesigner, jos tulee, se kyllä näyttää edelleen varsin utopistiselta, vaikka näyttötutkinnon ensimmäinen vaihe häämöttää jo näköpiirissä. Niin että jos mietitte, miksi täällä kaikki on niin laiminlyötyä, se saattaa johtua tästä, plus tietenkin siitä että olen patalaiska.

Lisäys klo 21

Minua pyydettiin Turun sanomiin kolumnistiksi. Ensimmäinen juttu pitäisi kirjoittaa suurin piirtein heti.  Nyt olisivat hyvät neuvot tarpeen. Mikä olisi loppukesän ja alkusyksyn kuuma aihe kulttuurimaailmassa tai ihmiselämässä ylipäänsä. Auttakaa naista mäessä, ettei heti tarvitse itseään munata.