Viisi kulmaa kosmologiaan veti minut ruudun ääreen siinä toivossa, että saisin sävähdyttäviä näkökulmia maailmankaikkeutemme ihmeisiin, mutta voi, ohjelma oli tylsä.

Kaikkein tylsin oli Matti Kamppinen, jonka kanssa istuin samassa uskontotieteen proseminaarissa joskus kauan sitten ja hän mykisti silloin loistollaan assistentit ja professorit ja tietenkin myös minut, jonka piti tehdä seminaari-istunnosta pöytäkirja, mutta en ymmärtänyt mistään mitään. Muut olivat sekä ärsyttäviä, että tylsiä, Kamppinen oli pelkästään tylsä. Keskustelijat olivat juuttuneet omaan luonnontieteelliseen maailmankuvaansa ja riemuitsivat siitä, miten tiede on nyt osoittanut että uskontojen maailmanluomismyytit ovat epätosia. Me tiedämme nyt kaiken sen, mitä ihmiset eivät ennen tienneet. Mutta edelleenkin on maailmassa tyhmiä ihmisiä, jotka uskovat mieluummin uskontojen tarinoihin kuin kirkkaaseen tieteeseen. Tätä valistusajan oivallusta he sitten pyörittelivät ja ihmettelivät läpi tunnin mittaisen höpöhöpöohjelmansa.

Muistaakseni Valtaoja kysyi Kamppiselta, että eikö voisi kuitenkin ajatella, että olisi muitakin tapoja saada tietoja kuin tämä tieteellinen havainnoiminen ja päättely. Kamppinen totesi, että toki voi olla, mutta kannattaa kysyä miten tällaisen muun tiedon avulla voidaan rakentaa esimerkiksi toimiva kännykkä. En muista milloin olen viimeksi kuullut jotain yhtä latteaa. Että kännykän rakentaminen nyt onkin se kaiken mittapuu. Eikö kuitenkin voisi ajatella, että nämä meidän nykyisen elämäntapamme lukuisat ongelmat kuten saastuminen Tyynellä valtamerellä kelluvine muovijätesaarineen ja sotien jatkuva tuhovoimaistuminen ym. nykyajan elämäntapaongelmat saattaisivat vihjaista siihen suuntaan, ettei luonnotieteellisin menetelmin hankittu tieto kuitenkaan ole ihan riittävää, vaan jättää ottamatta huomioon jonkin olennaisen puolen todellisuudesta?

Täällä keskustellaan ohjelmasta.