Kyllä olympialaiset aiheuttavat minussakin tunteita. Tänä aamuna tuli melkein kyynel silmäkulmaan kun luin, että olympialaisten avajaisissa laulanut typykkä oli siellä vain siksi, että näytti järjestäjien mielestä kauniimmalta kuin tyttö jonka ääntä avajaisissa varsinaisesti käytettiin. Oikea laulaja ei kelvannut estradille, koska hammasrivistö oli epätasainen ja posket pyöreät. Kauniimpi tyttö pääsi lavalle aukomaan suutaan, mutta hänen äänensä ei kuitenkaan kelvannut. Joitakin länsimaisia ihmisiä tällainen pöyristää. Täällä arvatenkin oltaisiin valmiit näkemään vähän enemmän vaivaa, jotta löytyisi tyttö, jolla on sekä ääni, että ulkonäkö.

Mietin millainen muisto näistä olympialaisista mahtaa noille tytöille jäädä. Toisella on ääntä, mutta naama ei kelpaa. Toisella on naama, vaan ei ääntä. Huono homma kummankin kannalta. Ja tulikohan taas käytettyä lasta jotenkin hyväksi, vaikka toki loistavan merkityksellisen asian vuoksi.

Mietin myös mitä se kauneus oikein on, ja miksi se vääntyy tällaiseksi? Olen aika varma siitä, että jos lavalla olisi lurautellut harhahampainen, pulleaposkinen pieni kiinatar, kaikki olisivat olleet ihan riittävän lumoutuneita. Mutta ei, järjestäjät ajattelivat kansakunnan parasta ja siksi etsivät lavalle tytön, joka vastasi paremmin heidän kauneuskäsityksiään.

Rohkaisevaa on, että kun tällainen asia tulee ilmi, siitä nousee kohu. Masentavaa on, että epäilen täällä toimittavan ihan samalla tavalla, mutta vähän ovelammin. Tehdään mitä tehdään, eikä lörpötellä sivu suun jälkeen päin.