On merkillistä kuinka suuren aukon yksi vanha kissa jättää. Kahdesta kissasta tuntui olevan moninkertaisesti hommaa verrattuna siihen että on vain yksi kissa. On eri asia availla ovia pitkin päivää ja yötä yhdelle kissalle kuin kahdelle. Nehän eivät voineet koskaan mennä ulos tai tulla sisään samalla oven avauksella, se ei tullut kuuloonkaan. Ja Lohtuhan näistä oli se puheliaampi. Varsinkin vanhemmiten se äityi kovinkin juttelevaiseksi ja muuttui muutenkin seurallisemmaksi. Joskus se saattoi jopa tulla syliin, mutta selvästi ristiriitaisin tuntein. Toisaalta ihmisen fyysinen lämpö kiinnosti, mutta se inhosi ihmisen ennalta arvaamattomia liikkeitä. Kun Lohtu tuli syliin, se vaati alustaltaan ehdotonta liikkumattomuutta. Kooma olisi ollut paras olotila, mikäli Lohdulta olisi kysytty. No television ääressä sitä tulikin usein vaivuttua koomaa muistuttavaan tilaan ja silloin kissa kehräsi kohtuullisen tyytyväisenä. Mutta yksikin yskähdys, niin se pakeni loukkaantuneena saunan lauteiden alle, missä olikin varsin viihtyisää ja vielä lattialämmitys.

Niin, olen nyt soittanut eläinsuojeluyhdistykseen ja jättänyt sinne tuntomerkit. Olen tehnyt etsintäkuulutuksen ja kysellyt vastaantulijoilta. Olen haravoinut metsää. Olen nähnyt supikoiran ja suuren punaruskean linnun josta en tiedä oliko se pöllö vai haukka. Se ehkä pitäisi erottaa, mutta lintu lehahti silmien edestä niin nopeaan, etten ehtinyt havaita. Mutta iso se oli. Mietin olisiko se koitunut Lohdun kohtaloksi.

Se hiukan lohduttaa, että laulujoutsenen pesintä onnistui ja niillä on tuossa lahdella neljä untuvikkoa. En tajua Andersenin satua rumasta ankanpojasta joka oli joutsen, koska nuo ovat todella söpöjä.

Tämä on tällainen pikapäivitys, koska olen kirjaston koneella Vammalassa ja polkaisen kohtapuoliin mökille takaisin odottelemaan. Aika lailla olen jo luopunut toivosta, mutta pysyttelen vielä vartiopaikalla. Muistoja nousee mieleen.

Kiitos kaikille myötäeläjille.