Joskus minulla on sellainen tunne, että elämä on kapuamista sellaisia rullaportaita pitkin jotka ovat menossa kovaa vauhtia alas. Pitää pistellä aika reippaaseen tahtiin jalkaa toisen eteen mikäli haluaa pysyä edes samassa pisteessä missä nyt on. Jos hetkeksi herpaantuu, rullaportaat ehtivät viedä monta kerrosta alaspäin. Ja siellä alhaalla on odottamassa unohtuminen, syrjäytyminen, kaikkien elämässään epäonnistuneiden surkea sylttytehdas.

Mutta kun toisaalta pitäisi osata myös rentoutua ja levätä koska tämä homma on sellainen ettei siitä tule hevonkukkua kummempaa jos yrittää vääntää väkisin. Kirjoja pitäisi kirjoittaa iloiten, omista näyistään hurmioituen. Helpommin sanottu kuin tehty. Nytkin tuntuu, etten ole tänä vuonna saanut aikaan mitään sellaista kun piti. Oikeastaan en ole saanut aikaan juuri mitään. En käsitä mihin tämä aika on mennyt. Mitä olen oikein tehnyt? No olen kirjoittanut aika paljon sellaisia juttuja joista saan rahat heti käteen eikä sekään ole ollut koskaan ollut niin vaikeaa kuin tänä vuonna. Siis herran tähden, vielä yksikin heteroseksuaalinen rakkaustarina, niin teen harakirin. Mutta toisaalta olen kohtuuton, koska ainakaan minun ei tarvitse harjoittaa puhelinmyyntiä tai olla konsulenttina elättääkseni itseni. (Nuo olisivat kai painajaismaisimpia ammatteja jotka voisin itselleni kuvitella)

Mietin millä tavalla voisin antaa itselleni luvan vain olla. Se on niin vaikeaa kun ympärilläni kaikki huokailevat töittensä vuoksi eikä heillä ole minkäänlaista mahdollisuutta jäädä kotiin lepäilemään ja lueskelemaan kivoja kirjoja. Se ei todellakaan onnistu elleivät he katkaise koipeaan tai ellei verenpaine nouse pilviin tai tapahdu jotain muuta ikävää. Minulla olisi mahdollisuus käpertyä sohvannurkkaan horrostamaan koska juuri sitä minä haluaisin nyt tälläkin hetkellä tehdä. Terveysintoilijat luultavasti toivottaisivat minut tervemenneeksi lenkille, raikkaaseen talvi-ilmaan. Minun pitäisi karaista itseäni, kohottaa kuntoani, vapautua velttoudesta, niin jaksaisin enemmän ja paremmin. Mutta jotenkin minä en nyt haluaisikaan jaksaa enemmän ja paremmin. Haluaisin vain olla jonkin aikaa aivan täysi turhake ja tyhjän pantti.

"Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon."