Joskus minulla on sellainen tunne, että elämä on kapuamista sellaisia
rullaportaita pitkin jotka ovat menossa kovaa vauhtia alas. Pitää
pistellä aika reippaaseen tahtiin jalkaa toisen eteen mikäli haluaa
pysyä edes samassa pisteessä missä nyt on. Jos hetkeksi herpaantuu,
rullaportaat ehtivät viedä monta kerrosta alaspäin. Ja siellä alhaalla
on odottamassa unohtuminen, syrjäytyminen, kaikkien elämässään
epäonnistuneiden surkea sylttytehdas.
Mutta kun toisaalta pitäisi osata myös rentoutua ja levätä koska tämä
homma on sellainen ettei siitä tule hevonkukkua kummempaa jos yrittää
vääntää väkisin. Kirjoja pitäisi kirjoittaa iloiten, omista näyistään
hurmioituen. Helpommin sanottu kuin tehty. Nytkin tuntuu, etten ole
tänä vuonna saanut aikaan mitään sellaista kun piti. Oikeastaan en ole
saanut aikaan juuri mitään. En käsitä mihin tämä aika on mennyt. Mitä
olen oikein tehnyt? No olen kirjoittanut aika paljon sellaisia juttuja
joista saan rahat heti käteen eikä sekään ole ollut koskaan ollut niin
vaikeaa kuin tänä vuonna. Siis herran tähden, vielä yksikin
heteroseksuaalinen rakkaustarina, niin teen harakirin. Mutta toisaalta
olen kohtuuton, koska ainakaan minun ei tarvitse harjoittaa
puhelinmyyntiä tai olla konsulenttina elättääkseni itseni. (Nuo
olisivat kai painajaismaisimpia ammatteja jotka voisin itselleni
kuvitella)
Mietin millä tavalla voisin antaa itselleni
luvan vain olla. Se on niin vaikeaa kun ympärilläni kaikki huokailevat
töittensä vuoksi eikä heillä ole minkäänlaista mahdollisuutta jäädä
kotiin lepäilemään ja lueskelemaan kivoja kirjoja. Se ei todellakaan
onnistu elleivät he katkaise koipeaan tai ellei verenpaine nouse
pilviin tai tapahdu jotain muuta ikävää. Minulla olisi mahdollisuus
käpertyä sohvannurkkaan horrostamaan koska juuri sitä minä haluaisin
nyt tälläkin hetkellä tehdä. Terveysintoilijat luultavasti
toivottaisivat minut tervemenneeksi lenkille, raikkaaseen talvi-ilmaan.
Minun pitäisi karaista itseäni, kohottaa kuntoani, vapautua
velttoudesta, niin jaksaisin enemmän ja paremmin. Mutta jotenkin minä
en nyt haluaisikaan jaksaa enemmän ja paremmin. Haluaisin vain olla
jonkin aikaa aivan täysi turhake ja tyhjän pantti.
"Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon."
maanantai, 19. joulukuu 2005