Lapsena olin Porin uimahallin kanta-asiakas, mutta siinä vaiheessa kun tulin puberteettiin, tajusin olevani liian paksu esiintyäkseni julkisesti uimapuvussa. Joten lopetin harrastuksen, josta siihen asti olin nauttinut kovasti.  Opiskeluaikoina ystävä houkutteli minut mukaansa uimahalliin, ja kävin hänen kanssaan joitakin kertoja uimassa, mutta oli suhteellisen kauheaa kirkaissa valoissa kulkea uimapuku yllä ihmisten ja peilien ohi altaaseen. Ja vesikin oli niin kirkasta, ettei altaaseen voinut kätkeytyä. Sen vuoksi en ollut varauksettoman innostunut kun Merja ensimmäisen kerran kysyi, lähtisinkö hänen kanssaan uimaan. 

Aloin muistella niitä nuoruuteni päiviä kun onnessani uiskentelin Porin uimahallissa ja kesäisin maauimalassa. Minä olen vähän vesieläin luonnoltani. Alkoi tuntua hiukan kummalliselta, että arvostelevien katseiden pelossa olin kieltänyt itseltäni uimisen nautinnon.Joten menin kauppaan ja ostin itselleni hienon uimapuvun.

Viime viikon tiistaina olin ensimmäisen kerran altaassa kahteenkymmeneenviiteen vuoteen ja uin kylmiltään kilometrin. Ensi tiistaina olemme menossa jälleen uimaan. On pakko silti tunnustaa, etten hetkeksikään unohtanut normit rikkovaa kroppaani. Saunassa ja altaassa tunsin kuitenkin olevani suhteellisen turvassa.

Mietin vain, että kun terveysvalistajat yrittävät saada ihmisiä ylös sohvanpohjalta, ihmisten ilmoille urheilemaan, niin tulevatko ajatelleeksi, että vaikka ihmiset voivat tietenkin olla suurenmoinen tuki toisilleen, niin samalla he ovat myös uhka. Kyllä minä ainakin koin nuo uimahallissa pallistelevat muut ihmiset hiukan uhkaavina. Varmaan taustalla on jokin lapsuusajan unohtunut muisto, jokin ilkeä huomautus tai katse, jota tietämättäni kannan mukana. Ajattelen siis, ettei ihmisiä sinne sohvanpohjalle välttämättä paina pelkkä laiskuus ja mukavuudenhalu, vaan haluttomuus elää uudestaan menneisyyden kipeitä kokemuksia, epäonnistumisia.

Tämä sivupohja on aika modernistinen ja virtaviivainen, ei siis ollenkaan meikäläisen oloinen, mutta juuri kontrastinsa kautta sopii hyvin kuvastamaan tunnelmiani. Kiitos SusuPetalille!