521870.jpg

Käsikirjoituksen viimeistely muistuttaa rubikin kuution vääntelyä.  Juuri kun luulee saavansa yhden syrjän valmiiksi, huomaa sekoittaneensa toisen sivun ihan tyystin. 

Niin kuin olen jo julistanut, kirjan työnimenä on Miehen tuoksu. Nimi viittaa museossa järjestettävään näyttelyyn, jonka tarkoitus on etsiä  uutta lähestymiskulmaa historian suurmiehiin. Heitä ei ensisijaisesti lähestytäkään heidän yhteiskunnallisten, kulttuuristen ja uskonnollisten saavutustensa kautta, vaan pohditaan millaisia rakastajia ja rakkauden kohteita he ovat olleet elämänsä naisille. 

Toisaalta käsikirjoituksessa irvaillaan hiukan projektikulttuurille, jota voisi kai pitää jonkinlaisena nykyajan työelämän syöpänä. Romaani on jaettu neljään jaksoon projektin eri vaiheiden mukaan.

Kanteen haluaisin kuvan Pyhästä Yrjänästä, koska tapahtumat kiertyvät myös hänen ympärilleen. Päähenkilö kerää pyhimysaiheisia postikortteja, hän on erityisen kiinnostunut Pyhästä Yrjänästä. Miksi, sitä sopiikin miettiä. Sattumoisin hän löytää, museotutkija kun on, keskiaikaisen Pyhää Yrjänää esittävän puuveistoksen eräästä varastosta. Kuka tällaisen veistoksen omistaa? Periaatteessa tuollaista vanhaa esinettä suojelee muinaismuistolaki, mutta jos tyyppi jonka nurkista veistos löytyy, ei ole yhteistyöhaluinen, ovat museotutkijan keinot vähissä.

Tuntuu, että työnimi ei ehkä kuitenkaan riittävän kattavasti kiteytä romaanin sisältöä, vaikka siihen muuten tyytyväinen olenkin. Minun pitäisi ilmeisesti keksiä alaotsikko, joka jollain tavalla sitoisi näitä asioita yhteen, siis miehen tuoksun, projektihallinnan ja Pyhän Yrjänän. Vai tekeekö alaotsikko nimestä kömpelön? Pitäisikö kumminkin ryhtyä laatimaan nimeä aivan uudelta pohjalta?

On minulla tässä nyt vielä pari viikkoa aikaa. Sain tehtäväksi myös itse laatia takakansitekstin. Ensin sisimmässäni hiukan vastustin tätä komennusta, mutta nyt olen tottunut ajatukseen. Ehkä on hyvä, että joudun miettimään kirjan sisältöä myös sen jälkeen kun olen sen jo kirjoittanut. Samalla kun mietin mitä asioita haluan takakannessa painottaa, voin vielä tehdä pieniä muutoksia kirjan sisältöönkin. Painottaa joitakin asioita, pyyhkiä toisia pois.

Minusta tuntuu, etten ole mitään kirjaa tehnyt yhtä hartaasti kuin tätä. Vai tuntuuko minusta aina siltä?