Sain nootin siitä, että olin blogissani jokin aika sitten kommentoinut lehtijuttua. 

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun joku pitää minua hiukan typeränä sen vuoksi, että kommentoin lehtijuttua. Periaatteessa tietenkin ymmärrän ajatuksen. Olisi fiksua aina mennä alkuperäislähteille ja kaivaa sieltä totuus esiin. Tätä painotettiin yliopistossakin. Menkää alkuperäislähteisiin, menkää alkuperäislähteisiin soi selkäytimessäni ja sen vuoksi gradussani ei taida olla yhtään toisen käden lähdettä, tai jos on, se on siellä anteeksipyyntöjen saattelemana. Sain gradusta magnan, joka ei avannut minulle tieteellistä uraa, en tosin yrittänytkään, enkä minä ihmeitä yritä täällä blogissanikaan. Tämähän on minulle vain joidenkin ajatusprosessieni näkyväksi tekemistä. 

Mutta tuohon lehtijuttujen kommentoimiseen. Tunnen aina häpeää kun jään kiinni siitä, että taas on tullut kommentoitua lehtijuttua ilman että olisin perehtynyt asioihin syvällisesti. Se on laiskaa, velttoa ja pinnallista. Mietin vain, että miksi paperilehtiä sitten yleensä edes julkaistaan, jos niissä olevista jutuista ei saisi olla mitään mieltä, eikä mielipiteitään saisi ilmaista blogissa?

Minulle on sanottu, että lehtijuttu on toimittajan tekele, eikä se vastaa jutun kohteen, esimerkiksi kirjailijan näkemystä asioista, vaikka lehdessä kirjailijan ajatuksia siteerattaisiinkin.

Fiksu ihminen siis ymmärtäisi, ettei sanomalehtiä pidä ottaa tosissaan, eikä uskoa siihen mitä niissä kirjoitetaan.

Itse asiassa minulla onkin koko elämäni ajan ollut se vaiva, että suhtaudun hiukan epäluuloisesti joukkotiedotusvälineisiin ja epäilen että niiden avulla sumutetaan ihmisiä. Alan epäillä, että tuntemukseni on ollut oikeaan osuva.