Eilisessä palaverissa kävin yhteistyökumppanin kanssa läpi yhteiset keskeneräiset projektit, jotka pitäisi saattaa johonkin järkevään vaiheeseen. Yhteistyökumppani piirsi hankkeista hienon pampulataulukon, josta jokainen hanke löysi oman paikkansa ja viereen piirrettiin neliön muotoinen laatikko, jossa lueteltiin asioiden vaatimat toimenpiteet. Joukossa mm. oman kustantamon perustaminen. Olisiko jollakin järkeviä vinkkejä? Paitsi se Saaran vinkki, että ei kannata perustaa, koska kirjoista on muutenkin jo liikaa tarjontaa.

Pampulataulukon piti auttaa jäsentämään työmäärää, mutta minä oikeastaan hiukan lamaannuin, koska kiinnostavaa tekemistä on niin paljon, mutta kaikki hankkeet edellyttäisivät juuri nyt valtavaa panostusta.

Minulla menee kauheasti aikaa kaikkeen aivan ylimääräiseen harmiin. Kuten eilenkin, kun aloin suunnitella leiskaa lasten ratsastussivustoa varten, niin yhtäkkiä minulta katosi värit. Siis koneesta. Valitsinpa minkä hienon värin tahansa, aina kun yritin sävyttää leiskan taustan, se muuttui harmaaksi. Vähän aikaisemmin olin yrittäessäni opetella hallitsemaan Picasaa, onnistunut jollakin tavalla asentamaan äitini kuvan tietokoneeni taustakuvaksi. En voinut ymmärtää miten se oli päässyt tapahtumaan ja sitten minun piti jälleen askarrella aika pitkään, ennen kuin sain sen kuvan pois sieltä. 
Sitten minulla olikin jo hiki ja tuntui, että nythän ne päivän työt tulikin tehtyä ja voisi huilata välillä. Mutta todellisuudessa en ollut saanut mitään aikaiseksi, pelkästään sotkenut asioita.

Ja sitten keitin kikherneitä ja ajattelin, että kyllä minä ne muistan, teen vain hiukan tätä leiskaa tässä ja vahdin kattilaa samalla. Etsiskelin sopivia kuvia, suurentelin ja pienentelin, säädin ja paikkailin ja mietin että mitä ruokaa se naapuri mahtaa laittaa kun krääsä tuntuu täällä asti. No arvaatte varmaan, että kikherneet olivat mustana paakkuna kattilan pohjassa.