Oli ihmeellinen sattuma, että kohtasimme. Päädyin ammattiini sattumalta. Löysin tämän kirjan sattumalta kun kiertelin kaupungilla ja...

Sattuma. Olen miettinyt tuota sanaa. Sitä käytetään niin kevyesti. Jumala ei luonut maailmaa, on puhdas sattuma että maailma on olemassa ja alkeellisista elämänmuodoista kehittyi monimutkaisempia. On sattumaa, että ihmisistä tuli tällaisia. Meistä olisi voinut tulla aivan erilaisia tai sitten meitä ei ehkä olisi lainkaan.

Mitä selittää kun sanomme että jokin asia on sattuma? Vain sen, että jokin asia on selittämätön. Että me emme ymmärrä sitä. Me emme tiedä mistä tämä asia meidän elämäämme oikeastaan tuli. Me hyväksymme sen, että jotain mikä olisi aivan yhtä hyvin voinut jäädä tapahtumatta tapahtuu ja muuttaa elämämme suuntaa. Emmekä voi koskaan tietää millaista elämä olisi ollut ilman tätä sattumaa.

Miten mystinen asia, tuo sattuma. 

Mutta onko sattumia oikeastaan olemassa?

Mistä voimme tietää, että jokin asia on sattuma, eikä esimerkiksi johdatus?

Katselin hakemistosta filosofisesti suuntautunutta blogia, mutta niitä ei ollut monta eikä niiden sisältö ollut kovin rohkaiseva. Haluaisin kuitenkin saada jostain lukea filosofista pohdiskelua sattumasta. Koska minusta se on hyvin merkillinen asia. Ja minusta on alkanut tuntua, ettei se ehkä ole totta.