On jälleen se aika vuodesta jolloin kauppojen altaat ovat täynnä kinkkuja. Ja halvalla menee, alle viisi euroa kilo. Mikä on sian arvo? Onko se sama kuin kinkun hinta? Onko sialla itseisarvoa, vai pelkkä välinearvo? Kenellä on oikeus määritellä sian moraalinen arvo? Olen lueskellut Elisa Aaltolan kirjaa Eläinten moraalisesta arvosta.
Me pidämme lemmikkieläimiä ja ajattelemme niitä yksilöinä, mutta kinkku kylmäaltaassa ei tunnu samalla tavalla yksilölliseltä. On silti vaikea uskoa, että kukaan joka on katsonut silmiin sikaa, voisi hetkeäkään epäillä sian yksilöllisyyttä. Se on olento jolla on oma ainutkertainen elämä ja kohtalo. Se on tietoinen itsestään ja ympäristöstään. On vaikea löytää mitään kestävää moraalista perustetta sille miksi sitä kohdellaan niin törkeästi.
Saman riistävän kohtelun uhreina kärsivät myös kanat, lehmät,broilerit, niistä vain puhutaan vähemmän kuin turkiseläinten tarhaamisesta. Me emme älyä järkyttyä tuotantoeläinten riiston vuoksi koska olemme niin tottuneet siihen. Raamatun luomiskertomuksesta lähtien olemme perustelleet itsellemme miksi on oikeutettua riistää muuta luomakuntaa. Eläimet eivät ole ihmisiä, siksi saamme hyvällä omallatunnolla tuottaa niille aivan niin paljon kärsimystä kuin näemme tarpeelliseksi. Nuorena opiskelijana olin töissä teurastamon naapurissa. Olin siihen aikaan huoleton makkaransyöjä, mutta seuratessani miten kauhistuneiden possujen laumaa sähköpiiskoin ajettiin kourua pitkin teurastamoon tajusin välittömästi, ettei voinut olla oikeutettua tuottaa maailmaan eläviä, kärsimyskykyisiä olentoja vain sen vuoksi että minä saisin lisätä paino-ongelmiani makkaransyömisellä.
Lopetin nisäkkäiden syönnin. Ajatus oli yksinkertainen. Siat ja lehmät ovat melkein lajitovereita, enkä halunnut syödä niitä. Mutta söin edelleen kalaa ja lintuja. Se tuntui rehelliseltä ratkaisulta koska pystyin tappamaan kalan ja linnun ja syömään sen. Sain paljon kritiikkiä tästä suhtautumistavastani. Eräskin sanoi, ettei ole koskaan kuullut mitään noin naurettavaa. Minusta se ei edelleenkään ole mitenkään naurettava rajaus. Jos ihmiset joutuisivat itse tappamaan eläimet joita he syövät, he varmaankin suhtautuisivat ruokaansa hiukan toisin kuin nykyään. En halua kieltää keneltäkään lihan syömisen iloja, mutta toivoisin että ihmiset miettisivät hiukan syvällisemmin suhdettaan siihen jauhelihapakkaukseen jonka he poimivat kärryynsä sieltä kylmäaltaasta.
Minulla tämä pohdinta johti siihen, että luovuin myöhemmin myös lintujen käytöstä, mutta syön edelleen kalaa. En ole mitenkään täysin sovussa sen kanssa, että kalat kuuluvat ruokavaliooni. Minusta olisi mukava jos voisin luopua kokonaan eläinkunnan tuotteista. Mutta toistaiseksi en pidä sitä omalla kohdallani realistisena. En myöskään suuremmin kanna huolta siitä että minua kenties pidetään tekopyhänä hurskastelijana ja ihmetellään mikä järkevä rajaus tuo nyt on, siis ettei syö sikoja, mutta syö kaloja. Kai kalallakin on elämä ja kohtalo ja se tajuaa itsensä? Ehkä niinkin, mutta johonkin on vedettävä raja ja minä olen nyt toistaiseksi vetänyt sen tähän. Kestän sen etten ole moraaliltani täydellisen hyvä.
