Pitkäaikainen työkaverini Lysti. Meillä on nyt kahdeskymmenesensimmäinen yhteinen vuosi menossa. Suhteemme on muodostunut vuosi vuodelta läheisemmäksi. Sen mielestä olen kyllä parhaimmillani kun makaan liikkumatta sohvalla ja katson televisiota, silloin se makaa päälläni ja kehrää. Olen aika tottunut siihen, että sen hypnoottinen katse seuraa minua kun kirjoitan. Joskus se katselee kiinnostuneena kun kursori liikkuu näytöllä, mutta yleensä se vain tuijottaa minua. Ja kehrää.
Huomasin vasta nyt ährätessäni kuvaa tänne blogiin, että kissan korvat rajautuvat kuvan ulkopuolelle. Tietokoneestanikin näkyy vain typerä kulma. Tyypillisiä aloittelijan virheitä, oletan.
