Mietin, että onko Hanna Marjut Marttilan Lahjakas Anu Lovac epäonnistunut romaani, vai tuntuuko minusta vain siltä.

Luultavasti minä en miettisi koko kysymystä, ellen olisi aikoinaan hurmioitunut Marttilan kirjasta Kertoi tulleensa petetyksi. Se oli minusta riemukas, vaikka aiheena oli syrjäytyneet itsemurhaajat, jotka miettivät päiviensä päättämistä ja suunnittelevat täydellistä itsemurhaa. Mutta koska odotukseni olivat edellisen kirjan perusteella virittyneet hyvin korkealle, Anu Lovac on pettymys ja nyt minä en pääse siitä yli.

Tilanne on harmillinen, koska tunnen olevani vastuussa.Kirjapiirimme valitsi ko teoksen yhteisesti luettavaksi minun johdollani. Niin, meillä on siis pieni tuttavaporukan kirjallisuuspiiri, joka kokoontuu epämääräisin väliajoin epämääräisissä paikoissa ja jokainen vuorollaan valitsee luettavan kirjan. Minusta tuntuu, että koska julkenin rikkoa kaikkien kirjapiirien kirjoittamatonta sääntöä ja valita luettavaksi kaksi vuotta sitten ilmestyneen kirjan, niin sen pitäisi olla sen arvoinen. Mutta kun se ei mielestäni ole. En edes ymmärrä miksi päädyin tuohon Lovaciin, koska aluksi ehdotin  Sirpa Kähkösen Lakanasiipiä. Silloin ei ollut Finlandiaehdokkuuksista vielä tietoakaan, joten olisin kerrankin ollut ajan hermolla. Kähkösenkin kirjoista olen tykännyt, joten se olisi ihan hyvin sopinut minun valitsemakseni kirjaksi myös.

Anu Lovacissa kysymys on Lankkubaarin syrjäytyneistä juopoista, jotka saavat yhtäkkiä vihiä, että joku heistä saattaisi olla suloisen ja lahjakkaan Lovacin biologinen isä. Tällainen yllättävä uutinen havahduttaa viinan turruttaman porukan ja päiviin tulee uutta mielekkyyttä. Mutta voi, Marttila ei  malta luottaa ideansa kantavuuteen, vaan hän pistää henkilönsä selittämään lukijalle millainen merkitys mahdollisella isyydellä heille on. Marttila selittää tarinaa enemmän kuin kertoo sitä. Tämä on minun vaikutelmani ja olen niin pahoillani, koska olin valmistautunut hurmioitumaan tämänkin kirjan äärellä.

Jos haluatte jäsentyneemmän arvion teoksesta, kannattaa käydä tutkimassa  Sallan lukupäiväkirjaa