Palaverin jälkeen soittelin asiakkaalle tarkistellakseni jotain käytännön asioita. Kysyin, että kukas muuten ne tekstit sinne sivuille sitten tuottaa, mistä ne saadaan. Asiakas oli yllättynyt, ai siis mitkä tekstit? No sisältö sinne sivuille, minä selitin. Hän oli entistä hämmästyneempi. Mikä sisältö? Ei ole olemassa mitään sisältöä.
Suljin puhelimen ja mietin ihmisluonnon salaisuuksia. Verkkosivut pitää saada, niillä on kauhea kiire, vaikka asiakkaalla ei ole vielä käsitystä, että mitä sinne pitäisi laittaa.
Tämä on minusta kiehtovaa. Lapsellisuuttani olin kuvitellut sen menevän toisin päin. Että minulla on jotain asiaa ja se pitää saada nettiin nähtäväksi. Siis asia on ensin, sitten tuotetaan se sivu tai sivut. Mutta minä olenkin bloggari joka nyhjää tyhjästä sisältöä ihan vain huvikseen.
Asiakkaan innoittamana aloin miettiä, että mitä jos perustaisin vaikka verkkokaupan. Teen itselleni hienot sivut nettiin ja sitten hämmästyn, kun joku pistää sähköpostia ja haluaa ostaa minulta jotain tavaraa. Sitten minä kyselen häneltä ihmeissäni, että tavaraa, nyt minä en ymmärrä, mitä ihmeen tavaraa.
No joo, oikeasti olen innoissani, kun saan miettiä kuinka asiakkaan aika hankala hanke voidaan kääntää havainnolliseen muotoon, niin että lapset, jotka ovat kohderyhmä, voisivat ymmärtää, mistä on kysymys. Olen jo nyt oppinut monia asioita. Mm. sen, että kaunis periaate "asiakaslähtöisyys" voi käytännössä ollakin aika hankala toteutettava. Asiakkaat kun voivat joskus olla varsin irrationaalisia ja hankalia, ja tästähän minä itse olen loistava esimerkki, viittaan edelliseen postaukseen.
****
Päivitys: Koulutehtävänä oli tehdä itselle käyntikortti.
