Viime aikoina olen törmännyt siihen, miten vaikea minun on saada viestini läpi sellaisessa muodossa kuin olen tarkoittanut. 

Kerron esimerkin. Menin palaveriin, jossa tarkoitukseni oli saada verkkosivujen tilaajat pohtimaan miksi he tarvitsevat verkkosivut. Kun tähän kysymykseen löytyisi vastaus, vastauksesta käsin voisi alkaa miettiä millaiset sivut heille pitäisi tehdä. Me siis istuimme pöydän ympärillä ja minä sanoin viattomasti: Oletteko miettineet miksi haluatte verkkosivut? Tilaaja pöyristyi. Eihän nykymaailmassa voi olla uskottava toimija, ellei ole verkkosivuja!

En lannistunut heti, vaan yritin johdattaa asiakasta pohtimaan riittääkö halu olla uskottava toimija sisällöksi verkkosivuille? Mutta tilaaja tulkitsi kaiken sanomiseni sen kautta, että minä en ymmärrä miten verkkosivut ovat nykyaikaa ja että kaikilla on ne oltava.

No kyllähän minä sen ymmärrän, että verkkosivut ovat nykyaikaa. Senhän vuoksi minä tässä yritän opetella niitä tekemään hemmetti vieköön. Ja tekemisen opetteluun liittyy sekin, että mietitään miksi ne verkkosivut on oltava, koska nettihän on täynnä typeriä verkkosivuja, eikä ole tarkoitus että minä ryhdyn lisäämään huonosti pykättyjen sivujen paljoutta, vaan ideana on tehdä toimivia ja kiinnostavia sivuja.  Nyt yritän itse miettiä, että miksi he tarvitsevat nettisivut ja teen suunnitelmat siltä pohjalta, eikä se pohja todellakaan ole se, että kaikilla on nykyään oltava nettisivut.

Mutta tuo on vain esimerkki. Viime aikoina olen useammankin kerran havahtunut siihen, että kun sanon jotain, toinen tulkitsee asian omasta viitekehyksestään käsin niin, että tajuan ajautuneeni hänen silmissään outoon valoon.  Minun pitää selvästikin hioa omia kommunikaatiotaitojani. Olen kyllä aina tiennyt ne olemattomiksi, mutta en tavallaan ole muistanut, että ne ovat todellakin noin olemattomat.