Kävin tänään lääkärissä. Painellessaan sisäelimiäni hän tiedusteli ammattiani. Kerroin olevani kirjailija. "Oi, ihana ammatti! hän sanoi ja alkoi selostaa kuinka hänen eräälle kirjaprojektilleen oli käynyt. Hänen kustannustoimittajansa oli saanut kustantamosta kenkää (ei ollut suomalainen kustantamo) koska oli juhlissa erehtynyt makaamaan pomonsa miehen kanssa. Sitä myötä lääkärinikin oli saanut heittää hyvästit kirjalleen, sitä ei julkaistaisi ainakaan siinä kustantamossa. Tulin oikeastaan erittäin hyvälle tuulelle hänen tarinastaan, niin kuin tietenkin siitäkin ettei minussa hänen mielestään ollut mitään fyysisesti vialla, olen vain siinä iässä että joka paikasta nipistelee. Siis ikävä juttuhan se oli ettei hänen kirjastaan sitten tullutkaan mitään, mutta hän kertoi siitä hauskasti ja tunsin välitöntä sukulaisuutta, koska juuri noin pöljiä asioita elämässä tapahtuu ja hyvät hankkeet kariutuvat sen vuoksi, ettei joku osaa pitää housuja jalassaan. Siitä jutusta oikeastaan kannattikin maksaa se 61 euroa plus toimistomaksu. Kela tietysti korvaa pienen osan, kiitos Kela.

 

Blogitehtailusta:

On oikeastaan kummallista, että blogien lukeminen tuntuu niin mielenkiintoiselta, vaikka keskittymiskykyni on ollut viime aikoina erittäin huono. On vaikea keskittyä kirjojen lukemiseen, minkä koen suurena puutteena koska kirjat ovat aina olleet minulle ikkunoita ihmeelliseen maailmaan joka on niin lähellä ja kuitenkin tavoittamattomissa. Mutta nykyään kirjat tuntuvat niin staattisilta, jopa kuolleilta, vaikka sellaista ei kai saisi koskaan tunnustaa ääneen, varsinkin jos itse kirjoittaa kirjoja ja vaatii että muiden pitäisi lukea niitä. Eivät kirjat ole staattisia eivätkä kuolleita, mutta minä en juuri nyt jaksa keskittyä niihin, mutta blogeihin minä jaksan keskittyä. Ehkä se auttaa, ettei blogiin tarvitsekaan keskittyä kuin muutama minuutti kerrallaan. Viisi minuuttiakin on jo julmetun pitkä aika kykkiä jonkun blogissa. Nettikirjoittelu tuo kirjoittamiseen vuorovaikutteisuutta ja se piristää, vaikka on siinä huonotkin puolensa. On mukava lukea tuttujen blogeja ja jättää niihin kommentteja, myös vieraampien ihmisten blogeihin olen kylvänyt hajujälkiäni, mutta varovaisemmin. Kaipaavatko kaikki bloginpitäjät kommentteja? Minä kaipaan ja kaipaan myös päästä sanomaan muille mitä mieltä olen heidän suurenmoisista ajatuksistaan. Nettikirjoittelu on parhaimmillaan jonkinlaista yhdessä jammailua.