Jos Rilken kirjeet herättivätkin jonkinlaista skeptisyyttä, on Hetkien kirja puhetta suoraan selkäytimelle. Runot on kääntänyt Anna-Maija Raittila.

Rakastan pimentoja sisälläni, /hetkiä, joina aistin syvemmin; /kuin kellastuneet kirjeet löytäisin/ ja niistä nykyhetken, elämäni /kuin legendan, jo taakse jättämäni.

 ......

Tuosta pätkästä tuli mieleen uni jonka toistuvasti näen. Unessa löydän vanhoja valokuvia ja niissä valokuvissa näkyy aivan toisenlainen minä ja toisenlainen elämä kuin se jonka olen elänyt. Unessa olen onnellinen koska niiden kuvien perusteella minulla onkin ollut niin hieno elämä. Sekään ei haittaa vaikka en muista mitään hienosta elämästäni. Tärkeintä on että se on ollut ja valokuvat todistavat sen. Vähän samanlaisen tunnelman voi saada, jos yllättäen joutuu vastatusten itsestään otetun vanhan valokuvan kanssa, jota ei ole koskaan ennen nähnyt. Sitä katsoo itseään kuin legendaa, salaperäistä muukalaista.