Minun blogimakuni osuu Kultaisen kuukkelin kanssa yhteen vain yhdessä kohden. Surullisia elämiä on ollut aikamoinen suosikki siitä asti kun sen pari viikkoa sitten löysin eräänä turhautuneena hetkenä kun jaksamatta tehdä mitään järkevämpää selasin top-listaa eestaas ja ihmettelin mitä nämä kaikki oikein selittävät. Se että on saanut tänään auki hillopurkin kannen, on aivan epäilemättä loistava motto blogille, varsinkin jos hillopurkki on ostettu Helsingistä.

Minusta blogit ovat kiehtovia, mutta niiden kohdalla tapahtuu välillä ikäviä takaiskuja. Blogi jota olen tottunut seuraamaan voi yhtäkkiä häipyä. Sen nimi on edelleen listalla, jopa kaksin kappalein, mutta itse blogia ei olekaan missään. Jos näin pääsee käymään jää päivääni helposti pitkäksi aikaa kamala madonreikä jota kautta voi tihkua työhuoneeseeni outoja tuntemuksia.

Mutta onneksi blogeja riittää ja aina voi kiintyä uusiin tuttavuuksiin. Sekin on kyllä paha, jos blogin pitäjä päivittää liian harvoin. Tällainen laiskuus vaivaa erästä suosikkiblogiani, nimittäin ATN: Ruman naisen päiväkirjaa. Epäilen, että ruma nainen on onnistunut iskemään itselleen miehen, minkä tietysti hänelle soisin, jos niin iloisesti on käynyt. Ruman naisen päiväkirjassa on mielestäni hyvä draivi, kirjoittaja on sopivan kiukkunen. Niin kauan kuin ruma nainen on kiukkuinen hänellä on toivoa. Mutta voi tietenkin olla, ettei ihminen jaksa olla koko elämäänsä vihainen. Tosin ollessani nuoruudessani kotiavustajana huomasin, että vihaiset vanhukset olivat energisimpiä.

Voi myöskin olla, ettei rumuudesta riitä juttua loputtomiin, vaikka näinä kauneutta korostavina aikoina niin voisi kyllä helposti kuvitella. Mutta olisihan se hienoa, jos rumuutensa voisi jotenkin puhua puhki niin että se lakkaisi kiinnostamasta jo itseäkin ja sitten voisi kiinnittää huomion muihin, loppujen lopuksi paljon kiinnostavampiin asioihin. Ei tarvittaisi kauneusleikkauksia eikä mitään. Ehkä olen typerä idealisti, mutta en usko ulkonäön määräävän aivan kaikkea tässä maailmassa. Kyllähän ulkonäkö pyrkii määräämään ja monet ihmiset suhtautuvat ulkonäköön kuin se olisi olennaisin asia maailmassa, mutta jos joku rohkelikko päättää, että häntä ei ulkonäköterrori kahlitse, niin mahdollisuudet harmoniseen elämään ja parisuhteeseen ovat olemassa. Harmoninen elämä ja parisuhde on tietenkin rankka savotta kenelle tahansa, olipa ihminen kuinka kaunis hyvänsä. Elämän haasteet ovat vähän erilaisia rumille ja kauniille ihmisille. Sitä en mene sanomaan, että kummat lopulta pääsevät elämässä helpommalla. Siksi en sano, koska en usko että sitä voi kukaan tietää. Ei sitä tiedä vanha Erkkikään.