Ennen vanhaan kun soitin kännykkään, joka ei ollut päällä, naisääni tiedotti, että matkapuhelin johon soititte on suljettu tai katvealueella. Ja sama ruotsiksi, josta mieleeni jäi hauska sana "radioskugga". Pistin tuon  radioskuggan syksyllä ilmestyvän romaanini ensimmäisen luvun otsikoksi ja juonen käänteissäkin tuolla tiedotuksella on jonkinlainen rooli. Nyt sitten kustannustoimittajani huomautti, ettei ole koskaan kuullut tuollaista tiedotusta. Minä sanoin, että kyllä siellä näin sanotaan, kokeillaan vaikka. Ja minähän kokeilin. Mutta kaikilla onkin nykyään kännykässään vastaaja, joka napsahtaa heti päälle kun yrittää soittaa suljettuun kännykkään. Harmillista. Tällaisiin tyhmiin vaikeuksiin ihminen voi joutua. Kehitys kehittyy niin nopeasti, ei siinä hidas kirjailija pysy millään perässä. Nyt minun pitää ehkä luopua tuosta radioskuggasta ja muuttaa myös juonta tuolta osin. Onneksi kysymys ei ole isosta asiasta, mutta joskus sitä saattaa ihan älyttömästi ihastua johonkin sanaan. Toinen hauska sana on Kupittaa ruotsiksi. Kuppis. Minusta on hauska matkustaa junalla Helsinkiin ja kuunnella se tiedotus kun juna pysähtyy till Kuppis. On minulla vaatimattomat huvit, onneksi.