Eilen osui korvaan kun Virpi Hämeen-Anttila puhui televisiossa siitä miten rakkausteema kirjassa tahtoo kyseenalaistaa teoksen koko uskottavuuden. Dekkareissa voidaan aika heppoisestikin käsitellä käsitellä yhteiskunnallisia asioita ja ne saavat kantaaottavuudestaan ylleen ihmeellistä gloriaa. Mutta jos kirja käsittelee rakkautta, ajatellaan että sen koko sisältö on sitten palautettavissa juuri tuohon rakkausasiaan, eikä kirjassa muita sisältöjä olekaan. 

En tiedä Hämeen-Anttilan kirjojen sisällöistä, koska valitettavasti en ole lukenut niitä, niin kuin en juuri mitään muutakaan viime aikoina. Mutta olin kuvitellut, että hän olisi tyytyväinen kirjojensa saamaan vastaanottoon, nimittäin minun alhaisesta ja marginaalisesta statuksestani käsin asiaa tarkastellen hän on saanut kirjastaan paljon ja loistavaa palautetta. Mutta niinpä vain tämä asia oli jäänyt hänen mieltään kaihertamaan.

Uskon että hänen tuntemuksensa on oikea.  Rakkausromaanit ovat äärettömän epäkiinnostavia, ainakin eliittilukijoiden ja sanomalehtien kulttuuritoimituksen haukankatseperspektiivistä katsellen. Rakkausromaanit ovat perifeerisiä, eivätkä pääse arvosteltaviksi ellei niiden kirjoittajilla ole jotain erityisiä ansioita, kuten katson Hämeen-Anttilallakin olevan. Dekkarit, sarjakuvat, scifi, fantasia on päästetty jo pannasta ja niitä voidaan arvioida sen perusteella onko kysymyksessä huono vai hyvä dekkari tai scifijuttu, mutta rakkausromaanit ovat aina huonoja. Ellei niitä sitten kirjoita mies tai sellainen nainen, jolla on ulkokirjallisia ansioita. Ja sitten on tietysti Laila Hietamies, joka on niin äärettömän suosittu, että siihen on kulttuuritoimitustenkin jo pakko nykyään reagoida positiivisesti. Ennen vanhaan niin laaja levikki oli jo suorastaan kyseenalainen juttu, mutta nykyään palvotaan menestystä ja pahimmankin elitistin on myönnettävä että Hietamies on menestynyt.

Olen joskus kysellyt rakkausromaaneja kirjoittavilta kollegoilta, että eikö heitä harmita kun heidän kirjojaan ei arvostella sanomalehdissä. Minua se nimittäin harmittaa. Mutta kukaan ei ole tunnustanut harmiaan. Heille kuulemma riittää tieto siitä, että heillä on lukijoita. Lukijat ovatkin tietysti ihana asia kirjailijalle. Mutta minusta ei ole oikeudenmukaista että dekkareita arvostellaan ja niistä puhutaan kuin ne olisivat hyvinkin tärkeää kirjallisuutta, mutta rakkausromaanien mahdollisuudet jätetään kokonaan käyttämättä. Niiden sisältöjä ei välitetä nähdä.

Minua kummastuttaa että naiset ovat niin vaatimattomia kirjailijoinakin. Minä en ole vaatimaton ja minua ottaa aivan hemmetisti päähän tämä asia.