Koska blogeissa kuuluu puhua muiden blogeista, vaikka se onkin jokseenkin idioottimaista, myönnän häiriöklinikan tunnustuspalkinnon muutamalle minun mielestäni kiinnostavalle blogille. Minulla ei ole tietoa näiden blogien listasijoituksista, koska neuroottisesti vahdin ainoastaan omaa turhauttavaa pompahteluani listalla.

Ensinnäkin ilahduin kun päädyin maalaisen sivuilta Täti Pensiön blogiin. Penseä täti tuntui heti kotoiselta. Mainostan vähän itseänikin ja kerron, että olen julkaissut joskus aikojen alussa dekkarin joka tapahtui Pensee nimisessä satakuntalaisessa pikkukaupungissa. Penseä elämäntyyli on siis minulle tuttua. Täti Pensiö on ehkä hiukan turhan ärhäkkä ollakseen uskottavasti penseä, mutta ilman muuta seuraan kiinnostuneena hänen kriittisiä kansalaisjournalistisia linjanvetojaan. Yritin jättää hänelle kannustavia hurraahuutoja kommenttilaatikkoon, mutta tekniikan jumalat eivät olleet puolellani eivätkä loistavat kommenttini päässeet perille asti.

Toinen mielenkiintoinen uusi tuttavuus on Näkymätön tyttö, jonka muistaakseni löysin Tylsyyden multihuipennuksen kautta. Alemman tason naisena minua kiinnostavat tällaiset pohdiskelut, joskin itselleni alempitasoisuudesta ei ole ollut niin vakavaa haittaa kuin voisi kuvitella, vaan olen mielestäni kyennyt luomaan ja ylläpitämään elämää rikastuttavia suhteita myös vastakkaiseen sukupuoleen, vaikka eihän se ole tietenkään helppoa ollut. Näkymättömän tytön blogi on hyvin uusi ja toivotan sille pitkää ikää ja menestystä, kuten tietenkin myös sitä, että hän muuttuisi vähemmän näkymättömäksi ja saisi elämästään irti asioita joita vailla tuntee nyt olevansa.

Kolmantena ojennetaan tunnustuspalkinto Pseudomorfoosiblogille, joka oli ilahduttava löytö, varsinkin siellä esitettyjen Kalevalanäkemysten vuoksi. Erinäisillä kirjallisuuspalstoilla olen jo useana vuonna Kalevalanpäivän kunniaksi ilahduttanut kanssakeskustelijoita kriittisillä näkemyksilläni Kalevalasta sillä seurauksella ettei kukaan ole jaksanut lukea pitkiä ja hyvinperusteltuja mielipiteitäni puhumattakaan, että olisi uskonut minua ja ottanut opikseen. Siitä masentuneena olen kuvitellut olevani ainoa kalevalakriittinen ihminen Suomessa, mutta ei sittenkään. Pseudomorfoosiblogi palautti uskoani suomalaisten ajattelukykyyn.

Sanomattakin lienee selvää, että tämän kirjoituksen aiheena voisi olla moni muukin blogi. Esimerkiksi mikä tahansa tuohon linkkilistaan laittamistani, mutta tein nyt tällaisen väkivaltaisen rajauksen ja keskityin viimeisen vuorokauden aikana löytämiini tuttavuuksiin.