Perjantaina aamulla puhuttiin telkussa ns. pornoistumisesta. Käsitin, ettei kysymys ole niinkään siinä että pornoa sinänsä nyt yhtäkkiä olisi kaikkialla nähtävänä, vaan siitä, että pornon esitystavat luikertelevat muualle kulttuuriin, mainokset tietenkin oivana esimerkkinä. Ei siis kysymys ole siitä, että mainokset olisivat pornoa, vaan siitä että poseerauksissa, mallien ilmeissä jne. näkyy viitteitä pornografian tavasta esittää asioita.

Sitten lueskelin Nyt-liitettä ja huomasin. että Kata Kärkkäinen on nykyään taidemaalari ja lehti markkinoi hänen tulevaa taidenäyttelyään. Ja mieleeni tuli, syystä tai syyttä, nuo aamuiset puheet pornoistumisesta.

Kata Kärkkäinenhän on nainen, joka mennävuosina sai Suomessa valtavan nosteen esiinnyttyään alastomana eräässä tunnetusta isojen poikien selailulehdessä. Se ei ehkä olisi ihan aina Suomessakaan onnistunut, vaikka täällä ollaan kyllä ihan erityisen persoja sille jos joku suomalainen ns. menestyy ulkomailla. Huomatkaa, etten minä nyt väitä, etteikö Kata olisi hyvä taidemaalari. Toivottavasti hän on parempi maalari kuin kirjailija ja huomatkaa ettei hänen kirjansakaan mielestäni olleet maailman surkeimpia joskin lukiessa olinkin sitä mieltä ettei niitä ehkä olisi julkaistu ellei Kata olisi Kata. Ellei hänen persoonsa myisi. Ja miksi hänen persoonansa myy? Koska hänen onnistui päästä siihen isojen poikien selailulehteen. Vaikea uskoa, että hänen esikoiskirjansa olisi ainakaan siitä Hesarin esikoiskirjapalkinnosta kisannut ellei hänellä olisi sitä loistavaa taustaansa.

Epäilemättä Kata on lahjakas ihminen. Ei se selailulehteen malliksi pääseminen yksinkertaisesti keneltä tahansa onnistu, ei vaikka olisi avujakin. Luultavasti hänellä oli myös hiukan tuuriakin, mutta sitäkin aina tarvitaan. Ja hänellä on hyvä pelisilmä ja hänen on onnistunut hyödyntää saamansa julkisuus ja puuhata yhtä jos toistakin, joten mitäs minä tässä mutisen? No, minä tietenkin eläydyn niihin Suomessa töitään tekeviin satoihin ammattitaitoisiin kuvataiteilijoihin, jotka koko aikuisen ikänsä ovat tehneet sitä yhtä ja samaa, siis kuvataidetta, mutta joiden näyttelyä ei Hesarissa koskaan esitellä. Tuhannet raivopäiset Katafanitkaan eivät saa minua uskomaan, että Katan luoma kuvataide olisi merkittävämpää kuin sellaisten ihmisten jotka yksituumaisesti ovat puurtaneet taiteensa parissa koko armaan työikänsä.

Mutta valtakuntamme päälehti tekee tällaisia valintoja. Se esittelee mieluummin Katan taidenäyttelyn kuin jonkun tuntemattoman tavallisen taiteilijan näyttelyn ja se on minusta jollakin tavalla pornoistumista. Hesari ei minusta oikein täytä tehtäväänsä valtalehtenä. Mutta senhän vuoksi se luultavasti onkin valtalehti.