Esitelmöin eilen yliopistoihmisille ja nuorisokirjailijakollegoille siitä mitä olen tahtonut kirjoillani sanoa. Se mitä lopulta tästä asiasta heille kerroin, oli yllätys itsellenikin. Olin tietenkin huolellisesti varustautunut tilaisuuteen ja kirjoittanut kolme liuskaa pitkän erittäin paneutuneen esitelmän. Paperien oli tarkoitus olla mukana vain muistin tukena, olen onneksi jo päässyt yli niistä ajoista jolloin luin esitelmäni aina suoraan paperista. Olin ajatellut olla asiallinen ja hillitty ja erittäin ammattitaitoisen oloinen ihminen.

Fillaroin rautatieaseman ohi ja huomasin sen edustalla olevan patsaan. Ties kuinka monta kertaa minä olen sen patsaan ohi mennyt kiinnittämättä siihen mitään huomiota, mutta miten se nyt tyrkkäsikin niin pahasti silmään. Se oli sellainen alastonta naista esittävä patsas, kyllähän te nämä tiedätte. Niitä on varmasti kaikissa länsimaisissa kaupungeissa ja kylissä pilvin pimein. Alaston nuori nainen seisoo keskellä toria ja näyttää hiukan ujolta. Tämä oli taivuttanut oikeaa jalkaa vähän vasemman eteen ikään kuin suojatakseen erästä intiimiä ruumiinosaansa ja hän katsoi vienosti alaviistoon. Minä tuijotin häntä ja hän tiesi että häntä tuijotettiin.

Minä tajusin yhtäkkiä, että eihän minua tosiaankaan näissä alastomissa naisissa ärsytä se että he ovat alastomia. Nykyään näiden alastomien patsaiden ja maalausten perillisiä ovat tietenkin mainokset, joissa alastomilla tai puolialastomilla naisvartaloilla juhlitaan. Tajusin, että minua ärsyttää se kuinka naiset näissä alastonkuvissa esitetään.

On nimittäin eri asia olla alaston omissa oloissaan ja olla alaston niin, että tietää toisten katsovan. Tajusin tämän jo pikkutyttönä kun mökillä väijyin pusikossa ja seurasin kun saunojat kävivät verannalla vilvoittelemassa. Alaston täti yksinään oli alaston eri tavalla kuin kaksi alastonta tätiä yhtä aikaa. Sedät taas vaikuttivat nahoissaan rennoilta, olivatpa yksin tai porukassa. Niin, minua kannattaa kyllä varoa, olen aikamonen tirkistelijä.

Näissä kuvissa nainen tuntuu olevan aina tietoinen siitä, että häntä katsotaan. Vaikka kuvassa alastoman naisen seuralaisena on mies, naisen huomio on muualla, kuvan ulkopuolella, toisessa miehessä, taiteilijassa ja katsojassa. Hän ei voi keskittyä kumppaniinsa, koska häntä katsellaan ja arvioidaan ulkopuolelta.

Tietävätköhän miehet kuinka ahdistuneita nuoret naiset ovat seksistä sen vuoksi, että pelkäävät näyttävänsä sängyssä rumilta? Sitä ei ehkä voikaan jatkuvasti vetää vatsaa litteäksi eikä hallita rintojensa höllymistä ja se on kauheaa. Perinteisissä alastonkuvissakin nainen hyvin harvoin on kodikkaasti oma itsensä, tyytyväinen ruumiseensa ja siihen millaisena hän on luojan kädestä lähtenyt. Yleensä hän katsoo pelokkaasti tai toiveikkaasti miestä joka on hänet tehnyt. Hän haluaa miellyttää ja pelkää ettei hänen kauneutensa olekaan riittävää. Nykyisten mainosten puolialastoman naiset ovat yhtä lailla tietoisia siitä, että heitä tuijotetaan, mutta ujouden tilalle on tullut kaupallisen naisen julkeus. Hän on muurannut luontaisen ujoutensa julkeuden paksun muurin sisälle ja hänen sielunsa on siellä vankina.

Joten aloittaessani esitelmän julistauduin vihaiseksi tädiksi ja sen jälkeen puhuin papereihini suuremmin katsomatta. Esitelmä ylitti uutiskynnyksen, harmi vaan että raportissa on asiavirheitä, mutta vaikea mennä toimittajaa kamalasti syyttämään koska olin aika sumeana itsekin. Sen tiedän etten väittänyt tytöistä kirjoittamista truismiksi, mutta ajatukseni vihelsi ilmeisesti yli käsityskyvyn eikä sillä ole väliä koska ei se ajatus muistamisen arvoinen ollutkaan. Punkalaidun tulee varmaan kauan kummittelemaan asuinkuntanani, koska toimittajat nuohoavat nettiä eivätkä välitä tarkistaa tietojen ajantasaisuutta.