Kirjallisuusko muka marginaalista. Näillä sivuilla esittäytyy 10707 runoilijaa jotka ovat lähettäneet sinne jo 371584 runoa. Eikä kysymys ole mistä tahansa runoista, vaan rakkausrunoista. TV1:n dokumenttisarjassa Tosi tarina esitettiin tiistaina näistä runoilijoista kertova dokumentti. Jos jäi silloin katsomatta, ohjelma tulee uusintana torstaina. Pian varmaan menee 40 000 rakkausrunon maaginen raja rikki. Ja jotkut onnettomat vielä väittävät, että rakkaudesta on vaikea kirjoittaa. Että rakkaudesta on jo sanottu kaikki. Eikä ole. Rakkaudesta voidaan kirjoittaa loputtomasti runoja. Rakkaus on kuulkaa ihana asia. Se on sisäistä kutinaa jota ei voi raapia. Minä en tiedä kuka tuon lauseen on keksinyt, se on jäänyt tajuntaan seitsemänkymmentäluvun huolettomilta vuosilta. Kyseinen dokumenttikin aiheutti minussa sisäistä kutinaa jota ei voi raapia. Ehkä minä tosiaan jollakin tavalla rakastuin näihin ihmisiin, jotka haluavat purkaa rakkautensa  sulolauseiksi ja pistää nettiin luettavaksi. Ja toiset rakastuneet lukevat niitä ja saavat rakkauteensa lisää vauhtia. Ja rakkaudessaan pettyneet tulevat lohdutetuiksi. Ei ole kuulkaa runous eikä kirjallisuus marginaalista Suomessa, sen minä halusin tulla nyt vielä iltamyöhällä sanomaan kun kävin lueskelemassa noita runoja tuolla.