Viimeisen viikon olen nukkunut kuunnellen sarvipöllöjen piipitystä. Piiu, piiu, piiu. Kolme poikasta asustaa mökin takana olevalla sembrakujalla ja niiden kerjääminen kantautuu hyttysverkon läpi sisälle asti. Poikasten emo saalistaa vähän matkan päässä niityllä. Olen muutaman kerran käynyt katsomassa poikasia. Kun ne huomaavat minut, ne venyttävät itsensä pitkiksi ja nostavat sarvensa pystyyn. Ne ovat kuin paksuja, naavan ja jäkälän peittämiä oksan karahkoita. Emo haukahtelee kuusen latvasta kiukkuisena.

Olen iloinen siitä, että minulla on pöllöjä naapurina. Tunnen itseni jotenkin erityiseksi, kun ne ovat valinneet juuri minun mökkipalstani pesäpaikakseen, vaikka eihän se ole mitenkään minun ansioni, että ne asuvat juuri minun sembroissani. Ja on tietenkin erittäin kyseenalaista, että ne edes ovat mitenkään minun sembrojani. Voiko sembroja omistaa? Juridisesti kyllä, mutta todellisuudessa?

Pöllö on siitäkin kiinnostava otus, että se on toisaalta viisauden, toisaalta tyhmyyden symboli. Koska pöllö näkee pimeässä, on ajateltu sen symboloivan pimeyden läpäisevää oppineisuutta, paitsi Suomessa, jossa pöllöä on pidetty tyhmyyden vertauskuvana, kuten ilmenee nykyäänkin vielä käytössä olevista ilmauksista "olet aika pöllöpää" ja "mikä pöllö olenkaan ollut." Toisaalta kansanuskossa on muuten vain suhtauduttu pöllöön negatiivisesti, esim. Saksassa Leichenhuhn, "kalmankana". Pöllö on edustanut pahoja henkiä ja kääntymistä poispäin hengen valosta. Niin kai se on, että saman asian voi tulkita hyvin eri tavoin, riippuen tulkitsijan maailmankuvasta ja tarkoitusperistä.

Katsellessani emopöllön liitoa vanhan laitumen yllä tulin ajatelleeksi Minervan pöllöä, joka lähtee liikkeelle vasta hämärän laskeutuessa. Mitä tuolla sanonnalla oikeastaan tarkoitetaan. Hegelhän siitä kirjoittaa Oikeusfilosofian esipuheessa. (En väitä että olisin varsinaisesti koskaan lukenut tuota teosta puhumattakaan että olisin ymmärtänyt siitä jotain.) Hegelillä tuntuu olevan sellainen näkemys, että jos ja kun puhutaan siitä millainen maailman pitäisi olla, niin siihen filosofia ilmaantuu aina liian myöhään. Filosofia ei anna vastauksia tällaisiin kysymyksiin. Ihmiset elävät elämäänsä, asiat tapahtuvat ja joudumme sopeutumaan maailmaan. Filosofia tarjoaa selityksiä jälkikäteen. No parhaassa tapauksessa kai ymmärrystäkin. Mutta siis aina jälkikäteen. Aina vasta sitten, kun asiat ovat tapahtuneet. Sitä tarkoitetaan, kun sanotaan että Minervan pöllö lähtee liikkeelle hämärän laskeutuessa.