Yritän pakottaa itseni ajattelemaan jotain muuta kuin kissan katoamista ja päätin taas vaihteen vuoksi perehtyä Kirjallisuuteen ja nostaa sivistystasoani joka ei ole kovin korkea vaikka olenkin maisterisnaisia ollut kohta kaksikymmentä vuotta. Mutta minulla on kohtuullisen hyvä muisti ja sen avulla olen selvittänyt monta tukalaa tilannetta ilman että luettu olisi koskaan muuttunut varsinaiseksi kulttuuriseksi pääomaksi. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan joten hipsin kesämökkikuntani kirjastoon sillä mielellä että lainaan sieltä kirjan jonka avulla hiukan sivistyn.

Valitsin Seppälän Routavuoden. Miksikö? No siis kun suurin piirtein kaikki arvokkaat kirjallisuushenkilöt kehuvat Seppälää, kuten myös kaikki jotka tähtäävät arvokkaiksi kirjallisuushenkilöiksi. Seppälä nyt kerta kaikkiaan on loistava. Olen joskus aikaisemminkin lukenut jonkin kirjan Seppälältä ja tehnyt sen havainnon, että yllättävää kyllä hän on erittäin helppolukuinen kirjailija, mikä minulle on suurta plussaa koska en jaksa ponnistella kovin monta kymmentä sivua käsittämättä mistä kirjassa on kysymys, olipa kieli sitten kuinka runollista tahansa. Haluan että ymmärrän lukemani suhteellisen vaivattomasti. Jälkeen päin tietenkin asiat saavat jäädä ajatteluttamaan ja on hyväkin jos jäävät. 

Mutta siis Routavuoteen. Satakunnan kansan kriitikko sanoo kirjasta mm. näin: "Se ahmaisee sisäänsä perusseppäläläistä ahdistusproosaa, sadomasokismikokeiluja, murhaavaa yhteiskuntakritiikkiä ja historiamme uudelleen kuvittamista ja puristaa niistä kokoon sairaskertomuksen, jossa yhteiskuntamme tila näyttäytyy kaikessa karmeudessaan. " 

No minä kyllä tyhmänä sanoisin, ettei tässä kirjassa oikeastaan näyttäydy yhteiskuntamme tila kaikessa karmeudessaan, vaan yhteiskuntamme miesten tila, eikä varmasti kaikkien miestenkään, mutta joidenkin miesten joiden elämään Seppälällä epäilemättä on hyvä tuntuma. Routavuodessa naisilla ei ole   muuta sijaa, kuin että heidän kanssaan voidaan suorittaa tunteettomia ja merkityksetömiä yhdyntöjä, vaikka reikä olisikin "kuiva kuin vanhanemännän suu." Naiset eivät muuta pyydä kuin saada pestä paitoja, kutoa sukkia ja joskus ehkä masturboida kun lapsi nukkuu.

Kirjailija saa tietenkin kirjoittaa kirjaansa sellaisen maailman kuin lystää, näinhän minäkin teen, enkä oikeastaan kritisoikaan Seppälää. Kritisoin lukijoita jotka nielevät Seppälän kirjat ja ajattelevat että hän riisuu maailman illuusioista ja näyttää sen tilan kaikessa karmeudessaan. Kun luin tätä kirjaa ajattelin koko ajan naisia, jotka näiltä sivuilta puuttuivat. Mietin niitä historian piennaisia, jotka ovat pitäneet huolta siitä, ettei inhimillisyys maailmastamme ole kokonaan kuollut. Jos yhteiskuntamme tosiaan olisi Seppälän ja kaltaistensa miesten käsissä niin sitten minäkin kyllä voisin sanoa, että yhteiskunnan tila on karmea.

Lisäys 9.38:

Kirjallisuutta isolla K-kirjaimella on perinteisesti kuulunut lukea sillä mielellä että se sanoo jotain yleispätevää ja sukupuolineutraalia maailmasta. Kirjailija isolla K-kirjaimella ei siis ole millään tavoin sukupuolensa kahlitsema, vaan vapaa ja sukupuolineutraali näkijä, profeetta ja mitä hienoa milloinkin. Ja lukijoiden odotetaan myöskin kasvavan tällaisiin sukupuolineutraaleihin mittoihin. Niin kuin ei taivaassakaan naida eikä mennä miehelle, kuten Jeesus Uuden testamentin edellisessä versiossa puki sanoiksi, ei myöskään kirjallisuuden maailmassa ole perinteisesti ollut sukupuolta mukana, vaikka siellä puhutaankin naimisesta ja miehelle tai naisiin menemisestä. Mutta minusta se nyt vaan on kukkua semmoinen puhe.

Mutta naisten olisi tietenkin syytä opetella ajattelemaan ja kokemaan ja kirjoittamaan kuin miehet koska muuten he jäävät marginaaliin, sinne missä minäkin luuraan.