Aika pahasti jälkijunassa olen, mutta luin Hämeen-Anttilan Suden vuoden vasta nyt. Lila jo omassa blogissaan huokaisi kirjan lähdeluettelon vuoksi. Minun käsittääkseni lähdeluettelon ansiosta Suden vuoden lukeminen on melkein samanlainen kulttuuriteko kuin Finlandiaehdokkaiden läpikäyminen. Rakkausromaanikin menee tässä maassa täydestä kuin väärä raha jos kirjoittaja on koulutettu ihminen joka kykenee viljelemään akateemisia viittauksia. Niistä voi nimittäin olla lukijalle hyötyä mikäli haluaa päteä kahvipöytäkeskusteluissa ja kukapa ei haluaisi. Minäkin nappasin tästä opuksesta jo yhden lentävän lauseen jota olen jo testannut oman blogini kommenttilaatikossa. Siellä se ei tosin herättänyt ihmeempiä väristyksiä.

No olisin kovasti halunnut pitää tästä kirjasta, varsinkin kun olen sellainen romantikko ja pidän paksuista, mukaansatempaavista lukuromaaneista. Mutta minä en pitänyt tästä kirjasta. Ei voi mitään, mutta minua alkoi ärsyttää kirjan idea. Että siis on nuhjuinen, keski-ikäinen hiukan saamaton mies, joka uppoutuu ajatuksiinsa niin täysin ettei muista syödä. Ja kaunis, nuori, etevä opiskelijatyttö joka jostain aivan käsittämättömästä syystä on kiintynyt tähän nuhjuiseen mieheen. Nuhjuiselle miehelle tulee ero, hän joutuu syöksykierteeseen ja tämä kaunis nuori opiskelijatyttö pelastaa hänet, vaikka kaunis nuori opiskelijatyttö kelpaisi kyllä monelle muullekin miehelle. Mutta hän nyt on päättänyt rakastaa tätä nuhjuista, itseään parikymmentä vuotta vanhempaa miestä.

No hömppä on hömppää, kyllähän minä sen tiedän. Eikä minun varmaan pitäisi kirjoittaa tätä juttuani tällaisessa sävyssä. Mutta minä vain kysyn, että miksi aina on pakko nuhjuisten ja surkeiden keski-ikäisten miesten saada ne kauniit nuoret naiset. Miksi naisetkin kirjoittavat rakkausromaaneja joissa nuhjuiset keski-ikäiset miehet tulevat nuorten kauniiden naisten pelastamiksi? Miksi kukaan ei kirjoita rakkausromaania jossa nuori kaunis poika pelastaa nuhjuisen lihavan keski-ikäisen naisen. Minä kirjoitan itse sellaisen kirjan, varokaa vain. Ja siitä tulee sitten koko vuoden romanttisin teos. Eikä siinä ole yhtään lähdeviitettä.